Näyttelijänä paremmin tunnetun Peter Franzénin esikoisromaani on herkkä ja välillä riemastuttavan hauska kasvukertomus. Pete ei ole vielä koulussakaan, tosin hän aloittaa kohta ja jokainen päivä sisältää jotakin uutta ja ihmeellistä, kauheaa tai mukavaa, ehkä jotain outoakin.
Pete rakastaa Pikkusiskoa sekä Vaaria, molempia omalla tavallaan. Heissä on jotakin erilaista, molemmissa. Ja Vaarin tarinat ovat hienoakin hienompia, suorastaan uskomattomia. On myös Isä, joka välillä muuttuu. Äiti on äiti, ihana. Pete joutuu kuitenkin kuulemaan lisääntyviä riitoja ja outoja ääniä yön keskellä.
Lopulta kirjassa käy ilmi, että Pete joutuu säännöllisesti todistamaan pahoinpitelyä, perheväkivaltaa ja jopa itse kokemaan sitä. Jotenkin asia ei vain hyppää varsinaisesti silmille, asioille annetaan aikaa kehittyä muutenkin. Pakenemiset äidin kanssa tämän vanhempien luokse turvaan muuttuvat pian toistuviksi ja Vaari saa jälleen kertoa tarinoita ja hellitellä lapsenlapsia.
Kirja on hellyttävän rankka kuvaus lapsuudesta ja perheväkivallasta. Kaikesta vaietusta muutoin niin mallikkaassa elämässä. Hienosyinen, lujassa otteessaan pitävä romaani. Suosittelen luettavaksi kaikille vielä ihmiseksi itsensä tunteville – tämä koskettaa taatusti jokaista.