Kun Väinämöinen ja Louhi taistelivat Kalevalassa Sammosta, taistelu päättyi Sammon hajoamiseen. Pirstaleet levisivät ympäri maailmaa, kaksi suurinta palasta Väinämöinen kätki, jotta ne levittäisivät vaurautta koko maailmaan. Kaikki hyvin, kunnes…
Viidesluokkalaiset kaverukset Ilmari ja Ahti esiintyvät koulun kevätjuhlissa, soittaen kannelta. Ahdilla on Ilmarin virittelemä sähkökannel ja kun Ahti alkaa soittamaan, tapahtuu kummallisia asioita: rehtori vajoaa maahan! Kanteleessa on jotain taianomaista ja pian sitä himoitsevat aivan kaikki.
Paljastuu, että Ilmari ja Ahti eivät ole vain viidesluokkalaisia poikia, joiden kummankin isät ovat sattumoisin kadonneet. Ei, pojat ovat saaneet isiltään perinnöksi vaativan aseman Sammon vartijoina, joiden tehtävänä on suojella Sampoa pahuuden voimilta. Kuinka ollakaan, Louhi havittelee Sampoa itselleen ja koko maailma on uhattuna.
Timo Parvela on kirjoittanut upean fantasiatarinan, joka jatkaa siitä, mihin Kalevala jäi. Päähenkilöiden ikäisille kirjoitettu tarina vetoaa toiminnantäyteisenä varmasti poikiin — muistelisin lukeneeni jostain, miten Parvela kirjoitti tarinasta oman poikansa toiveiden mukaisen, eli täytti sen taisteluilla. Toiminta on kuitenkin lapsillekin sopivaa. Lisäksi kirjassa on sopivasti huumoria, ettei vakava tarina mene aivan liian raskaaksi.
Kaikinpuolin upea tapaus, siis. Tätä on erittäin helppo suositella ja aion itse ahmia jatko-osat. Tiera on ilmestynyt 2008 ja Louhi 2009.