Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Einojuhani Rautavaara keksi teini-iässä, että hänestä on pakko tulla säveltäjä. Murrosikäänsä sodan jaloissa elänyt ooperalaulajan ja lääkärin poika menetti molemmat vanhempansa jo nuorena, mutta kasvoi tätinsä hoivissa nopeasti itsenäiseksi muusikonaluksi. Hän teki ensimmäisen pienen kansainvälisen läpimurtonsa jo 1950-luvulla, nousi suureen suosioon 1990-luvulla ja jatkaa edelleen yli 85-vuotiaana aktiivista uraansa, vaikka kävi jo kerran aivan kuoleman partaalla ja useammin kuin kerran henkisen romahduksen alhoissa. Yhden onnettoman ja väkivaltaisen avioliiton jälkeen hän löysi yli 50-vuotiaana tosirakkauden, joka kestää elämän loppuun asti.
Rautavaaran laaja sävellystuotanto sisältää oopperoita, lauluja, sinfonioita, konserttoja, kamarimusiikkia ja niin edelleen. Oikeastaan mikään klassisen musiikin osa-alue ei ole Rautavaaralle vieras. Säveltäjänä hän on omaääninen, tyyliään useasti muokannut melodikko, jonka sävelkieli pohjaa 12-säveljärjestelmän monipuoliseen hyödyntämiseen. Aiemmasta tiukasta teoreettisuudesta ja sarjallisuudesta hän on vähitellen luopunut, mutta toisaalta hän käyttää uudelleen jatkuvasti aiempia aiheitaan osana uutta luomisprosessiaan.
Tulisaarna ei suinkaan ole ensimmäinen Rautavaarasta kirjoitettu elämäkertateos. Rautavaara on kirjoittanut päiväkirjoja ja muitakin omaelämäkerrallisia teoksia jo 1980-luvulla. Hänet tunnetaan hyvin maailmalla – ehkäpä parhaiten säveltäjistämme Sibelius pois lukien – joten myös kansainvälistä kirjallisuutta löytyy. Samuli Tiikkajan tuore tiiliskivi on kuitenkin hieno lisä Rautavaara-kirjallisuuteen erityisesti sen perinpohjaisen tarkkuuden myötä. Tiikkajalta meni lähes vuosikymmen teoksen kirjoittamiseen, mutta lopputulos on hieno.
Tiikkaja kertoo Rautavaaran elämän tärkeimmistä tapahtumista suoraviivaisesti ja kronologisesti, mutta Tulisaarnan pääasiallinen fokus on Rautavaaran musiikin esittelyssä ja analysoinnissa. Musiikkiammattilainen saa kirjan useista partituuriesimerkeistä varmasti paljon irti, mutta ilman niitäkin pärjää. Sen sijaan jokaisen lukijan kannattaa mahdollisuuksien mukaan kuunnella jotain Rautavaaran keskeisimpiä teoksia (kansainvälisen suosion myötä levytyksiä löytyy runsaasti), jotta Rautavaaran sävelkieli ja ajattelu alkaisivat aueta.
Tulisaarna on verrattain helppolukuinen järkäle, josta saa paljon kiinnostavaa tietoa 1900-luvun loppupuolen klassisesta musiikista ja yleensäkin kulttuurielämästä. Suosittelen!
