Henkka, erittäin paljon nuorta Heikki Turusta muistuttava nuori mies, muuttaa maalta kaupunkiin, pääsee toimittajaksi maakuntalehteen ja oppii tavoille. Pahoille tavoille enimmäkseen. Hän on sairaalloisen ujo, joten hän lääkitsee sitä alkoholilla. Ja lehtimiehenhän pitää osata juoda, sen opettavat jo kollegatkin nopeasti. Tästä seuraa ahdistusta, raivoa, hulluutta tehdä jotakin…
Henkka on pyrkinyt Ateneumiin, eikä päässyt. Toisaalta Henkka kirjoittaa romaania, useitakin. Kuvailevia ja rönsyileviä, mahtipontisia ja taiteellisia, esikuvinaan suuret kirjailijat. Usein hän säntää tilapäisasuntoonsa vain odottaen hyväksymiskirjettä, aina pettyen. Tästä taas seuraa pohjaton lamaannus ja epäusko kykyihinsä — tai oikeastaan epäusko siihen, että hänen kykyjään ei tunnusteta kustantamossa. Ja taas Henkka lähtee.
Henkka on nuori Heikki Turunen, joka kulkee vaikean tien kyntöpellolta läänin pääkaupunkiin toimittajaksi ja vihdoin myös kirjailijaksi, jonka esikoisteos kohahduttaa koko maata. Kansankuvaajaksi läpi hullujenhuoneen esiasteen, lukuisien kapakoiden ja väärien naisten kautta. Sopeutumisvaikeuksia, epävarmuutta, kokemusten etsintää, lisää, aina vain lisää!
Tulilintu on kirjoittajan kehityskertomus, mutta myös paljastava tarina yhden kansanosan etsikkovuosilta. Henkkakin käy läpi taistelut barrikadeilla, laulut ja teatterin uuden otteen, vasemmiston nousun, paon maalta kaupunkiin, radikalismin sekä toisaalta taas esillä olevat pakettipellot ja lehmäntapporahat, Vietnamin sodan ja rauhanaatteen – koko 1960-luvun murros on läsnä.
Tulilintu on ehdottoman paljastava, osittain itkettävä ja toisaalta naurattava tarina. Kirja, jonka vain Turunen voi kirjoittaa. Jo kielen käyttö ja sen muuntuminen kirjan alun koukeroisesta rönsyilystä ja hurjasta euforiasta lopun ehkä hieman selkeytyneempään tekstiin kuvaa henkilön omaa lievää seestymistä, mutta kuitenkin mahdottoman suurina vellovia tunteita. Ehdotonta luettavaa kaikille Turuseen mieltyneille, tekstin kulkuun tykästyneille, elämänkerroista ja muistelmista pitäville. Tämä on sitä itseään; lukekaa, itkekää ja naurakaa, tuntekaa mukana!