Tulilintu on kokoelma naisten kirjoittamia kauhunovelleja. Tärppinä minulle toimi Elizabeth A. Lynnin kirjoittama kertomus, mutta toisen kuuluisimman kirjoittajan Joyce Carol Oatesin tuotoksen kanssa hänen novellinsa oli tällä kertaa pettymys. Muut kirjoittajat nostivat tukkaa pystyyn sitten senkin edestä.
Miksi juuri naisten kirjoittamia kauhukertomuksia? Kirjan toimittaja Markku Sadelehto ei anna selkeää syytä, ellei sitten kauhua kirjoittavien naisten nostamista miesten varjosta: ”kansainvälinen käytäntö on ollut sijoittaa antologiaan yksi naisen kirjoittama novelli”. Tähän kokoelmaan valituille tarinoille yhteistä ovat elävän tuntuiset — miten sopiva sanavalinta — päähenkilöt, olivat he miehiä, naisia tai… jotain muuta.
Angela Carterin Verikammio versioi vanhaa tarinaa Ritari Siniparrasta. Aistimusten täyteisessä ja seksuaalisuutta tihkuvassa novellissa on suorastaan feministinen kliimaksi.
Nancy A. Collins kirjoittaa vammaisia, epämuodostuneita ja sairaita ihmisiä esittelevien sirkusten arvomaailmasta novellissaan Friikit. Mikä olisi inhottavinta, mitä tirkistelijä voisi saada selville friikkisirkusten muutenkin vastenmielisestä maailmasta?
Lisa Tuttlen Läpisyöty on yliluonnollinen tarina naisesta, joka saapuu monen vuoden jälkeen tapaamaan tätiään. Tädin homeenhajuisen, termiittien läpeensä syömän talon salaisuus on iljettävä ja väkivaltainen.
Arpajaiset Shirley Jacksonin mukaan kerrottuna on kaunis kesäpäivä pienessä maaseutukaupungissa. Koko seutu kokoontuu hyväntahtoisissa merkeissä viettämään perinteisiä arpajaisia. Senhän kuitenkin arvaa, ettei arvonnan lopputulos ole mitään siistiä.
Chelsea Quinnin Uudistuminen on vampyyritarina toisen maailmansodan aikaisesta Ranskasta. Amerikkalainen reportteri selviää kuin ihmeen kaupalla elossa yhdistetystä tulitus- ja auto-onnettomuudesta, ja tutustumme hänen kerallaan miellyttävän erilaisiin, mutta tavallisen vietteleviin vampyyreihin.
J. L. Comeaun Tulilintu kertoo poliisin iskuryhmässä työskentelevästä balettitanssijasta, joka yrittää hukuttaa työnsä tuottamat painajaiset ankaraan harjoitteluun. Mutta minkäs teet, kun eräällä keikalla kaikkien pahimmat painajaiset näyttävät muuttuvan todeksi?
Noxin Ruhtinaan miljöö on se tuttu tarina zombimaailmanlopusta. Kathe Kojan luoma päähenkilö on zombi, joka on jotenkin säilyttänyt ajattelukykynsä.
Joyce Carol Oatesin Marttyyrit pyrkii luomaan kauhutunnelmaa silkalla yököttävyydellä. Novellissa on kaksi rinnakkaista tarinanlankaa: alussa syntyvät ihana palleroinen Babygirl ja terhakka rotan kaltainen olento. Rinnastetaanko olioiden erilaiset kohtalot vai mitä tässä tapahtuu?
Valkoisen kuninkaan uni, Elizabeth A. Lynnin novelli on vähäeleistä kauhua vanhusten hoitolaitoksesta. Vanhustenhoidon uutisoinnin valossa huolestuttavan todentuntuista sellaista.