Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
S. K. Tremayne teki vaikutuksen edellisellä Jääkaksoset-trillerillään, joten Tulilapsi jatkaa hyväksi havaitulla linjalla: kolkko kansikuva, jossa lapsi kulkee synkässä maisemassa, väripilkkuna vain lapsen punainen pipo, tuo oitis mieleen edeltäjän ja tuttuja polkuja kuljetaan myös kansien välissä.
Rachel Daly on työväenluokkainen nuori nainen, joka on löytänyt itselleen unelmamiehen. David Kerthen on rikas juristi, cornwallilaista maanomistajasukua, jolle tina- ja kuparikaivokset ovat tahkonneet rahaa vuosisatojen ajan.
Davidilla on poika, Jamie, jonka äiti Nina on kuollut hiljattain traagisessa onnettomuudessa. Rachel päätyy siis äitipuolen asemaan Kerthenien upeaan, joskin kovin kolkkoon sukutaloon Carnhallowiin. Mikäpä siinä: Jamie vaikuttaa aivan ihastuttavalta ja Davidkin on niin kaikin puolin upea.
No, trillerin lukija osaa odottaa, että kaikki ei olekaan aivan niin ihanaa ja upeaa kuin miltä päältäpäin näyttää. David ei ole ollut aivan täysin rehellinen Rachelille, mitä tulee Ninan kuoleman olosuhteisiin. Jamie taas käyttäytyy omituisesti, on vaisu ja puhuu pelottavia asioita. Eipä Rachel itsekään ole ihan kaikesta kertonut rehellisesti… joten kun kaikki nämä salaisuudet ja huonot enteet alkavat purkautua, jälki on rumaa.
Tulilapsi ei onnistu olemaan joka suhteessa ihan täysin uskottava, mutta toimii aivan riittävän hyvin. Tarina etenee painostavasti, uhkaavasti eteenpäin ja imee kyllä lukijan mukaansa. Halusin tietää, mistä on kyse ja miten asiat päättyvät, eli trilleri palveli kyllä tarkoitustaan.
Lapset ovat usein vähän vaikea juttu: Jamienkin kohdalla sai muistuttaa itselleen säännöllisesti, että kyse on kahdeksanvuotiaasta lapsesta, eikä vaikkapa teinistä. Aika kypsältä Jamie monessa mielessä vaikutti, noin kahdeksanvuotiaaksi.
Tarinan puitteet Cornwallin kaivosten keskellä ovat kuitenkin upeat ja tunnelma on kaikesta huolimatta ihastuttavan painostava ja synkkä. Tulilapsi toimii viihteenä erinomaisesti ja näillä näytöillä lukisin Tremaynen eli Sean Thomasin seuraavankin kirjan ilomielin.
