Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Taas kerran osui luettavakseni itselleni ihka uusi pohjoismainen dekkarisarja, vaikka olen mielestäni jo kovin monia sellaisia seurannut. Mutta tämänkertainen laiminlyönti tuntui kovastikin vakavalta, sillä pienen asioihin perehtymisen jälkeen havaitsin tämän Jørn Lier Horstin olevan mitä vakavimmin otettava jännityskirjailija: onhan hän saanut muun muassa arvostetun Lasiavain-palkinnon parhaasta pohjoismaisesta rikosromaanista.
Kyllä kirja itsekin vahvisti tätä kuvaa. Keskeisenä henkilönä on William Wisting, äskettäin vaimonsa menettänyt rikostutkija. Hän on selvitellyt kadonneen taksikuskin Jens Hummelin tapausta, mutta se näyttää kuitenkin jäävän kylmäksi, kun kuukaudet kuluvat eikä uusia johtolankoja löydy.
Sitten Wistingin yksityiselämä puuttuu peliin: hänen tyttärensä Line, viimeisillään raskaana oleva tuleva yksinhuoltaja, muuttaa vanhaan kotikaupunkiinsa ja tutustuu uudelleen entiseen luokkatoveriinsa Sofieen, joka hänkin on pienen tytön yksinhuoltaja. Sofie on perinyt talon pahamaineiselta isoisältään, eikä vain talon vaan myös sievoisen summan rahaa.
Muuttovaiheessa kellarista löytyy sitten lattiaan pultattu tukeva kassakaappi, ja kun se saadaan auki, sen sisältö sitoo myös nämä nuoret naiset rikoksiin. Wistingin tutkimukset saavat uutta vauhtia ja johtavat hänet keskelle järjestäytynyttä rikollisuutta, eikä aikaakaan kun hän joutuu pelkäämään myös läheisimpänsä eli Line-tyttären turvallisuuden puolesta.
Puhdasverinen poliisidekkari siis kaikkine kuvioineen. Minulle tämä nousi kyllä keskitasoa paremmaksi juonen taitavan käsittelyn ja mielenkiintoisten ja uskottavien henkilöhahmojen ansiosta. Wistingistä luen kyllä mielelläni lisääkin, jos sarja vain jatkuu, kuten toivon. Kansipaperin pakollinen kehumislause ei tunnut ollenkaan ylisanaiselta: ”Ensiluokkainen dekkari.”
