Oli aika, jolloin Ken Follettin kirjat olivat normaalin pituisia dekkareita. Vuosien kertyessä Follettin ilmaisu on kuitenkin muuttunut runsaammaksi, ja jo tuttuun tapaan Tuli ilta ja tuli aamu on julmettu jötkäle, jonka lukeminen on ergonominen haaste.
Follettin uusin teos sijoittuu 1000-luvun Englantiin, ja se on itsenäinen esiosa Taivaan pilareille. Kirjan päähenkilöt ovat korostetun moderneja: Aldred on homoseksuaali, edistysmielinen munkki, Ragna älykäs ja intohimoinen normanninainen ja Edgar nokkela ja kirkasotsainen veneenveistäjä. Follettille tyypilliseen tapaan hänen pahat henkilöhahmonsa ovat todella pahoja ja hyvät ajoittain suorastaan ärsyttävän hyviä. Ilahduttavasti Follett on kuitenkin valinnut kirjansa sankareiksi epätyypillisiä hahmoja, joita yhdistää älykkyys. Soturit ovat enimmäkseen typeryksiä, mutta naiset kovista kokemuksistaan huolimatta vahvoja selviytyjiä. Näin on ollut Follettin kirjoissa hänen ensimmäisestä teoksestaan Neulansilmästä asti.
Historiallisuus jää Tuli ilta ja tuli aamu -kirjassa valitettavasti verrattain tekniseksi ja pinnalliseksi. Follett on perehtynyt tarkasti keskiajan rakentamiseen, mutta kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen kuvitteelliseen pikkukylään ja sen asukkeihin, ja ajankuva vaikuttaa toisinaan epäuskottavalta. Tuli ilta ja tuli aamu ei kuitenkaan ole tietokirja, vaan se on tarkoitettu puhtaasti viihdytykseksi. Kokenut Follett osaa kirjoittaa sujuvasti, eikä 768 sivua kulu kauaa käsissä.