Vuonna 1994 Riad Sattouf on tullut lukioikäiseksi, ja vähitellen hänen pitäisi päättää, mikä hänestä tulee isona. Koulunkäynti ei oikein innosta, kun mieltä painaa Syyriaan muuttaneen isän haamu. Äidistä ei paljoa apua ole, sillä tämän kaikki energia menee erilaisiin yrityksiin saada isän sieppaama pikkuveli takaisin kotiin Ranskaan. Mutta piirtää Riad osaa, ja niinpä hän laittaa kaiken sen kortin varaan, että hän joskus pystyisi elättämään itsensä taiteellaan.
Tie kuuluisaksi sarjakuvantekijäksi on kuitenkin pitkä. Vaikka suurelta osin Tulevaisuuden arabi 6 kulkeekin hieman apeissa tunnelmissa, on valoa tunnelin päässä näkyvissä. Riad löytää avun mieltään painaviin ongelmiin onnistuneista terapiaistunnoista, ja kontakti pikkuveljeenkin lopulta onnistuu.
Tulevaisuuden arabi 6 päättää Riad Sattoufin omaelämäkerrallisten sarjakuvaromaanien kokonaisuuden. Edeltäviin osiin verrattuna se tuntuu aika kiireiseltä, sillä se kattaa peräti 17 vuoden ajanjakson aina Arabikevääseen ja Syyrian sisällissodan alkuun saakka. Aiemmat osat ovat olleet tiheämpiä, tiiviimpiä, ja ehkä päässeet siksi syvemmälle Riadin henkilöhistoriassa. Ei Tulevaisuuden arabi 6 kuitenkaan mitään kehnoa sarjakuvaa ole – mielelläänhän tällaista tyylikästä kerrontaa lukee. Riad Sattoufin piirrokset ovat melko yksinkertaisia, mutta linjakkaita. Värejä hän käyttää harkiten tehosteina. Isän punainen haamu ilmestyy muutoin sinisellä sävytettyjen ruutujen tehokeinoksi.
Valitettavasti Tulevaisuuden arabin päätösjakso jää hieman laimeaksi edeltäjiinsä verrattuna, mutta kokonaisuudessaan koko kuusiosaiselle sarjakuvaromaanisarjalle voi antaa suuren suosituksen.