Riad Sattoufin omaelämäkerrallisen Tulevaisuuden arabi-sarjakuvaromaanisarjan neljäs osa päättyi dramaattisesti, kun Riadin isä kaappasi pienen Fadi-veljen mukaansa ja lähti kotimaahansa Syyriaan. Riad jäi toisen pikkuveljensä sekä äitinsä ja isovanhempiensa kanssa Bretagneen. Elämän pitää jatkua, mutta kuinka se onnistuisi, kun kaksi on joukosta poissa?
Tulevaisuuden arabin viides osa on jo läpeensä laadukkaan sarjan mittapuullakin aivan ensiluokkaista sarjakuvakerrontaa. Riad Sattouf tekee osuvia huomioita teini-ikäisen epävarman pojan itsensä etsimisestä ja löytämisestä. Riadilla on tarve kuulua joukkoon, olla osa nuorisoa, saada ystäviä, rakastua – kuten kenellä tahansa yläkoulun ja lukion rajamailla haahuilevalla. Piirtämisen ja sarjakuvan hän kuitenkin löytää nyt kunnolla, ja se valinta alkaa määrittää hänen valintojaan. Samalla Riadia painaa perheen tilanne ja arabialainen kulttuuritausta, jonka hän kokee kovin vieraaksi.
Piirrosjäljeltään Tulevaisuuden arabi on melko yksinkertaista viivaa, mustaa ja valkoista. Värejä Riad Sattouf käyttää korostamiseen, ja taiten sen tekeekin. Rakas ystävä erottuu punaisin hiuksin, samoin äidin tulipunainen raivo. Kaikki on hallittua ja johdonmukaista, kaikki on loppuun saakka harkittua. Jos aiemmissa sarjan osissa on komiikkaakin ollut mukana, on se nyt suodatettu minimiin (vaikka toki 15-vuotiaasta itsestä kerrottaessa terveelle itseironialle onkin aina paikkansa).
Tarina ei ole vielä päätöksessään, ja Tulevaisuuden arabi 6 on tulossa. Sitä kelpaa odottaa, sillä Riad Sattoufin sarjakuvaromaanisarja on yksi aivan parhaista lajissaan. Suursuositus!