Riad Sattoufin omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaanisarja Tulevaisuuden arabi on tuonut lukijat tekijän teini-iän partaalle. Sarjan neljäs osa on tähänastista osista paksuin ja murheellisin. Keskiössä on Sattoufin perhe, eritoten syyrialaisen isän ja ranskalaisen äidin vuosien ajan kytevä ja lopulta ilmiliekkiin roihahtava aviokriisi. Nuori Riad pikkuveljineen joutuu keskelle jatkuvia muuttoja, ristiriitaisia toiveita ja monenlaista epävarmuutta.
Tulevaisuuden arabi on loisteliasta sarjakuvakerrontaa. Sattouf piirtää upean huolettomasti mutta tarkalla otteella. Värejä käytetään tehosteena säästellen – tyylikkäästi ja tarkoituksenmukaisesti. Sarjakuva on oivallinen tapa tutkia oman nuoruuden isoja kipupisteitä, kun muutamalla kuvalla voidaan kuvata koko tunneskaala. Vieraantuminen islamilaisuudesta, arabikulttuurista ja omista syyrialaisista sukulaisista esitetään taitavasti. Mutta ei ranskalaisuuteen sopeutuminenkaan helppoa ole. Riad on koulukiusattu herkkä poika, jolla ei juuri ystäviä ole.
Kaikkein eniten Tulevaisuuden arabin neljännessä osassa tilaa saa isä. Kun isä saa töitä Saudi-Arabiasta, kieltäytyy äiti ehdottomasti muuttamasta mukana, ja perhe asettuu Ranskaan. Yksin ollessaan isä alkaa ajatua yhä syvemmälle islamilaiseen maailmaan. Hänen mielipiteensä muuttuvat konservatiivisiksi, avoimen rasistisiksi ja suvaitsemattomiksi. Entisestä Sorbonnessa väitelleestä älyköstä on enää rippeet jäljellä. Riad Sattouf kärjistää varmasti isän luonnetta, mutta aika vähän hyvää sanottavaa hänestä länsimainen lukija löytää.
Jos Tulevaisuuden arabin aiemmissa osissa onkin pilkahdellut valoa ja komiikkaa, on Riad Sattoufin tarina nyt synkkä ja surullinen. On ihailtava sitä taitoa, jolla Sattouf luo kuviinsa ja kertomukseensa lämpöä, eikä pelkkää vihaa ja katkeruutta. Tulevaisuuden arabi 4 on upea jatko yhdelle tämän vuosikymmenen hienoimmista sarjakuvaromaanisarjoista. Viidettä osaa odotellessa!