Riad Sattoufin omaelämäkerrallisen Tulevaisuuden arabi -sarjakuvaromaanisarjan avausosan lopussa Riadin perhe palasi Syyriaan Homsin lähistölle, jotta Riadin isä voisi olla lähempänä vanhaa äitiään ja jotta Riad voisi aloittaa koulunsa Syyriassa. Syyriassa on maailman paras opetus, Ranskassa opiskellut isä tolkuttaa! Näinköhän?
Sarjan kakkososan teema on sopeutuminen vieraaseen kotimaahan. Erikoisen ulkonäkönsä ja huonon arabiantaitonsa vuoksi Riad joutuu vaikeuksiin tovereidensa kanssa, ja kuusivuotias on kovin yksin ongelmineen. Isä yrittää koulia herkästä pojastaan edelleen ”tulevaisuuden arabia”, mutta periaatteiden mies ei oikein aina tunnu näkevän metsää puilta. Syyria ei edes 1980-luvun puolessa välissä näyttäydy sellaisena panarabialaisena onnelana, johon Riadin isä niin kovin kiivaasti uskoo. Väkivalta, kiusaaminen, syrjintä ja jopa kunniarikokset ovat valitettavaa arkipäivää.
Riad Sattoufin sarjakuvakerronta on myös kakkososassa erinomaista. Vähät värinsä Sattouf käyttää viisaasti korostuksiin tehden kautta linjan tarkkoja huomioita yksityiskohdissa. Jos ensimmäistä osaa vielä leimasi hieman huumori, on yleissävy nyt ahdistuneempi, jotenkin vakavampi. Riad Sattouf eläytyy itseensä lapsena keskellä kaikkea vierasta syvällisesti. Pieni lapsi joutuu kokemaan ja näkemään liikaa.
Laadukkaan nykysarjakuvan ystävälle Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi 2 on erinomaisen suositeltava opus. Ja miksei muillekin: sen kautta pääsee tirkistämään 1980-luvun lapsen normaalia elämää Syyrian maaseudulla.