Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Gibraltarilla järjestetään salainen terrorisminvastainen operaatio; niin salainen, että ulkoministerin yksityissihteeri Toby Bell pidetään asiasta ulkopuolisena, ja ulkoministeri järjestää kaiken itse yhteistyössä amerikkalaisen yhtiön kanssa. Tilannetta on tarkkailemassa brittien tiedustelupalvelun virkamies, joka näkee mitä näkee, mutta jolle vakuutellaan, että tehtävä onnistui hienosti.
Kolme vuotta myöhemmin tämä virkamies on päässyt eläkkeelle, mutta tapahtunut palaa kummittelemaan hyvin ikävällä tavalla. Bell tulee myös sotketuksi asiaan; vaikka tilanne on jo muuttunut, ulkoministerin salakähmäiset puuhailut amerikkalaisten yksityissotilaiden kanssa ovat jääneet vaivaamaan. Olisiko aika selvittää, mistä operaatiossa todella oli kyse? Harmi vain, että operaatio on sen verran salainen ja toisaalta kiusallinen, että jo sen nimen mainitseminen tietää vaikeuksia.
John le Carré on vakoojaromaanin mestareita. Daily Telegraphin haastattelun mukaan hän on kirjoittanut itsensä kahteen kertaan tähän romaaniin: nuorena Toby Bellinä ja eläköityneenä Kit Probyninä. Kirjan pääpaino on moraalin ja omantunnon kysymyksissä: voiko asioiden vain antaa olla, vai pitääkö niihin puuttua? Pelissä on panoksena vähintään ura, mutta mahdollisesti myös henki. Toisessa vaakakupissa painaa omatunto.
Kirjassa on paljon herkullista dialogia, jossa kierrellään varsinaista asiaa, josta ei voi puhua. Vihjailla ja viitata, mutta suoraan ei sanota. Se huomion keskipisteenä oleva operaatio? Jos oletetaan, että tällainen operaatio on ylipäätään tapahtunut, ja jos oletetaan, että se tapahtui niinkuin kerrotaan… Näissä piireissä vaikeneminen on kultaa.
Tulenarka totuus on kiehtova kirja, joka pureutuu hienosti omantunnon kysymyksiin ja toisaalta kritisoi vallanpitäjien ja yksityisten sotakoneistojen välisiä lämpimiä suhteita. Se on itse asiassa ensimmäinen tutustumiseni le Carrén tuotantoon, mutta ei varmasti jää viimeiseksi.
