Tulen tyttäriä on kertomus kolmesta naisesta. Naarni on sotilas ja puolijumala, jumalan ja ihmisen risteytys eli knameira. Hän on tulen sukua, eli jos vain saa kipinän jostain, hän pystyy luomaan siitä tulta ja voi pidellä liekkejä käsissään. Erään sotaretken päätteeksi Naarni joutuu ystävänsä kanssa eroon tovereistaan ja väijytykseen. Ystävä haavoittuu pahasti, mutta toverukset löytävät onneksi metsän keskeltä talon, josta he saavat suojaa.
Talossa asuu Emma poikansa kanssa. Emma on yksinäinen ja omapäinen nainen, jolla on kylällä vähän erakon ja omituisen mainetta. Naarnin ystävä on sen verran pahasti haavoittunut, että he joutuvat jäämään taloon pidemmäksi aikaa, joten korvatakseen vaivan, Naarni auttelee Emmaa talon töissä – ja tietysti rakastuu tähän tulenpalavasti. Sotilas ei voi kuitenkaan asettua tuosta noin vain, vaan Naarnin on lopulta palattava sotaväkeen. Hänellä on 30 vuoden palvelusajastaan vielä kymmenen vuotta jäljellä.
Kolmas nainen on Livia, naimaikää lähestyvä neito, jonka veressä on jumalaa kolme kahdeksasosaa. Pitäisi olla puolet, jotta olisi arvokkaasti knameira; nyt Livia on vain altameira, jota huonompi on vain ihminen. Isä on kuitenkin onnistunut järjestämään Livialle asialliset naimakaupat, harmi vain, että miehen kanssa, jota Livia ei voi sietää. Liviakin on omapäinen tapaus ja karkaa kotoa. Naarni, joka on Livialle jonkinlainen äiti- tai isosiskohahmo, löytää kuitenkin Livian, joka on ehtinyt jo joutua vaikeuksiin ja pelastaa tämän. Koska Livia ei suostu palaamaan kotiin, Naarni vie hänet Emman luokse asumaan.
Näistä aineksista rakentuu Tulen tyttäriä. Kolme naista: sotilas, äiti ja tytär. Naarni ja Emma, jotka rakastavat toisiaan, mutta eivät voi olla yhdessä kuten haluaisivat. Livia, jolle olisi tarjolla kumppaneita sekä järjestetysti että vapaaehtoisesti, mutta joka ei tahdo sitoutua. Elämä, joka vie mennessään, halusi tai ei. Tuloksena on viehättävä, miellyttävä ja romanttinen tarina. Tästä kirjasta jäi hyvä mieli.