NBA-mestaruuden voittaneen urheilija Caron Butlerin – Tuff Juicen ‒ nuoruusvuodet olisivat saattaneet johtaa hänet ennenaikaiseen hautaan tai vankilaan. Hän selviytyi ongelmistaan ja menestyi, mutta vasta monen mutkan kautta ja häntä auttaneiden ihmisten avulla.
Caron Butlerin äiti on vasta 14-vuotias tullessaan raskaaksi. Butler saapuu maailmaan vuonna 1980 Racinen levottomassa kaupungissa. Suhde isään jää olemattomaksi, mutta Butlerin muu perhe on hyvin tiivis. Butlerin äiti ja isoäiti kasvattavat hänet, ja Butler kuvailee erityisellä kiintymyksellä äitiään ja isoäitiään, jotka molemmat ovat ahkeria, kovia ja vahvatahtoisia naisia. Butlerin isoäiti on aiemmin jättänyt väkivaltaisen puolisonsa ja päättänyt selviytyä yksinhuoltajana, ja Butlerin äiti tekee niin kovasti töitä, että hänen työkaverinsa kutsuivat häntä lempinimellä Ylityö.
Butlerin asuinalue on turvaton, ja huumekauppa on läsnä kaikkialla. Hän ajautuu jo 11-vuotiaana myymään huumeita ja tutustuu toimiensa myötä paikallisiin poliisiviranomaisiin. 15-vuotiaana hän saa kahden vuoden vankilatuomion nuorisovankilassa. Samaan aikaan hän saa tietää tulleensa ensimmäistä kertaa isäksi. Tuomio saa hänet miettimään asioita, ja lopulta hän vapautuu 11 kuukauden tuomion jälkeen.
Butler on tehnyt vankilassa päätöksiä: vapautumisensa jälkeen hän aikoo keskittyä ainoastaan kouluun ja koripalloon. Butler myös pitää päänsä: hän pelaa niin hyvin, että hän pääsee mukaan Pittsfieldin menestyksekkääseen lukiojoukkueeseen. Ympäristön vaihdos tekee Butlerille hyvää, ja Pittsfieldin jälkeen hänet pyydetään NCAA-joukkue UConniin. Samalla hänet valitaan Yhdysvaltojen maajoukkueeseen, ja hän voittaa alle 21-vuotiaiden MM-kisoissa kultaa.
Butlerin voitokas junioriura herättää huomiota. Monet NBA-seurat haluaisivat hänet joukkueeseensa. Butlerille hetki on hieno: hänen NBA-haaveistaan tulee vihdoin totta. Hän aloittaa NBA-uransa Miami Heatissa. Uransa tähtihetkeä, NBA-mestaruutta hän pääsee juhlistamaan Dallas Mavericksin paidassa. Hän kiertelee mestaruuden voitettuaan useissa seuroissa, menestyy ja harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Hän kypsyy ja aikuistuu ja toimii kulloisenkin joukkueensa isähahmona. Elämä on vihdoin hyvää, ja vaimo sekä lapset tukevat ja täydentävät kiiltokuvamaista onnea.
Butlerin kirja on perinteinen ryysyistä rikkauksiin -kirja. Eräs piirre kuitenkin erottaa sen muista urheiluelämäkerroista: Butler kuvaa koripalloilijan uraansa ja varsinkin NBA-vuosia hyvin niukasti. Hän kertoo mieluummin lapsuusvuosien elämästään, menettämistään ystävistään ja tekemistään hölmöilyistä. Tämä on Butlerin mukaan tietoinen ratkaisu. Hän on kirjoittanut kirjansa samanlaisille lapsille kuin hän oli aiemmin: ”Haluan tavoittaa kaikki ne caron butlerit, ne lapset, jotka syntyvät vaikeisiin olosuhteisiin eivätkä saa mahdollisuutta nähdä omaa kaupunginosaansa pidemmälle. ‒ ‒ Sitä alkaa ajatella, ettei itsekään voi olla erilainen kuin ihmiset ympärillä ‒ huumediilerit, sutenöörit ja välittäjät. Jos ei tiedä muusta, ei voi tulla muuksi.” Hieman pateettista, mutta silti aika herttaista.