Erehdyin: piti hommata kuvakirja 6-vuotiaalle, vaan tämä on ”isolle tytölle” aivan liian lapsellinen. Tosin voihan sitä vähän aikuistaa, kun sylikkäin luetaan.
Pikkuinen hämähäkin poikanen kutoo ensimmäistä verkkoaan, siinä Tsup solmussa -kirjan juoni. Saas nähdä, mitä siitä tulee. Emili Tullila puolestaan kirjoittaa ja kuvittaa ensimmäistä kirjaansa. Saas nähdä, mitäs siitä tulee.
Jos ei Tsupilla ole tietoakaan, kuinkas verkko kudotaan, niin Emilillä on näemmä tieto, kuinka viehättävän lapsellinen kuvakirja aikaansaadaan. Tsup on sen verran söpö ötökkä, että se sulattaa hämähäkkikammoisetkin lukijat; araknofobia saattaa hellittää. Terapeuttista siis.
Löytyy kirjasta monta jatkoaihetta rupattelulle vanhemmankin lukijan, sen 6-vuotiaan kanssa. Vaikkapa opettavasti kliseisten totuuksien kautta: usko itseesi, äläkä lannistu, jos jokin ei heti onnistu, harjoitus mestarin tekee ja niin edelleen. Niinhän lopulta käy Tsupillekin, valmista syntyy, jos ei nyt aivan priimaa, mutta omatekemää. Kyynelpisaran ja sadepisaroiden kautta välkkyviin tunnelmiin, onnistumisen iloon ja ratki riemuun!
Minua, kirjaa yksikseni tutkiessa, miellytti kuvien kokojen vaihtelevuus sekä niiden yhtäkkinen yksinkertaistuminen. Koko aukeaman väritäyteisestä, yksityiskohtia täynnä olevasta ”raskaasta” kuvasta sivua kääntämällä, HUPS!, edessä onkin pelkkä mustikan lehdetön varpu. Tsupin kanssa ihastuimme näkymään – mitkä mahikset edessä.
– Vau! pääsi Tsupiltakin (jos minultakin), ja laulu: – Duppa duppa duu…
Jälleen Emili Tullilan kirjan myötä tuli todistetuksi: miksi käännellä ulkomaisia kuvakirjoja, kun suomalaiset osaavat vähintään yhtä hyvin, monesti paremminkin.