Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maria Annalan uutuuskirja esittää sen verran hyvän kysymyksen, että kirja päätyi lukulistalleni melkeinpä itsestään selvästi. Oman uteliaisuuteni asian suhteen voisi parhaiten tiivistää näin: vaikka en olekaan asioista samaa mieltä, niin en niinkään ihmettele, miksi jotkut ihmiset kannattavat Trumpin poliittisia linjauksia. Poliittisista erimielisyyksistä voi nimittäin ainakin keskustella. Se, mikä minua oikeasti ihmetyttää, on pikemminkin Trumpin saavuttama melkein messiaaninen asema, jossa kaikki hänen sanomansa ja tekemänsä ilman muuta selitellään parhain päin. Trump itse tunnetusti sanoi, että hän voisi vaikka ampua jonkun Viidennellä Avenuella, eikä menettäisi sen johdosta äänestäjiä. Vaikuttaisi siltä, että Trump todella arvioi kannattajakuntansa aivan oikein. Mistä on oikein kyse?
Annala tutustuu kattavasti erilaisiin tutkimustuloksiin, joissa analysoidaan ketkä oikein äänestivät Trumpia ja miksi. Tosin ehkäpä vielä mielenkiintoisempaa on Annalan tutustuminen kolmeen intohimoiseen Trumpin kannattajaan ja heidän ponnistuksiinsa saada ehdokkaansa valituksi presidentiksi. Maltillisia Trump-kannattajia edustavat Alice, Christianné ja Brian antavat kasvot tilastotiedoille ja heidän kauttaan saa myös jonkinlaisen kosketuksen siihen intomielisyyteen, jota Trump seuraajissaan inspiroi.
Ainakin mielikuvien tasolla Trump tuntuu vetoavan erityisesti äänestäjiin, joilla on rasistisia mielipiteitä. Tutkimusten mukaan tämä myös todella pitää paikkansa. Annala kuitenkin huomauttaa, että tästä ei ole kiittäminen pelkästään Trumpia, vaan valkoiset amerikkalaiset ovat jo vuosikymmeniä yhä selkeämmin jakautuneet kahden valtapuolueen kannattajiksi sen perusteella, miten he suhtautuvat muunvärisiin ihmisiin. Obaman presidenttikausi teki tätä jakolinjaa entistä selvemmäksi, sillä monet piilorasistiset valkoiset siirtyivät hänen myötään demokraattien äänestäjistä republikaanien puolelle.
Rotu onkin selkeä kahtiajakoa aiheuttava tekijä Yhdysvalloissa. Tutkimusten mukaan poliittisia päätöksiä usein kannatetaan tai vastustetaan sen mukaan, kenen ajatellaan hyötyvän niistä. Eräässä kokeessa asiaa testattiin muokkaamalla mainosmateriaalia, joka sisälsi kuvia ihmisistä, jotka voisivat hyötyä mainostetusta avustuksesta. Mikäli valokuvissa esitetyt ihmiset olivat valkoihoisia, oli suhtautuminen huomattavasti positiivisempaa kuin jos he olivat tummaihoisia.
Yhtä huolestuttava piirre Trumpin kannattajissa on myös taipuvaisuus autoritaariseen ajatteluun. Äänestäjien halu saada vahva johtaja, joka murskaa vihollisensa ja antaa vallan takaisin sinne minne se kuuluu, sopii hyvin Trumpin toimintamalliin, johon kuuluu ehdottoman lojaaliuden vaatiminen. James Comey, FBI:n johtaja vuosina 2013-2017 vertasi Trumpin johtamistyyliä mafiapomoihin. On yhdentekevää minkälaisista rikkomuksista tai valheista johtaja jää kiinni, jos lähtöpisteenä on lojaaliussäännöstö, joka asettaa lähtökohtaisesti johtajansa moraalin ja totuuden yläpuolelle.
Eräs autoritääriseen luonteeseen liittyvä tutkimus kertoo, että kyse ei ole oikeastaan siitä, että autoritäärinen persoona itse nauttisi alistumisesta vahvan johtajan ikeen alle. Enemmänkin kyse on siitä, että hän nauttii nähdä muiden alistuvan. Ehkäpä tämä yksityiskohta selittää, miksi joitakin Trumpin äänestäjiä tuntuu niin voimakkaasti motivoivan vahingonilo liberaalien mahdollisista ”kyyneleistä”, olipa Trumpin sanomisissa tai tekemisissä näin muuten mitään järkeä tai ei.
Ehkä erityisen yllättävää on kristityn oikeiston rooli koko sopassa. Valkoiset herätyskristityt ovat nimittäin erityisesti Trumpin äänestäjiä. Ihmettelin jo arvostelussani Ayn Rand : kapitalismin valtiatar, miksi oikeistoon kallellaan olevat kristilliset piirit tuntevat viehtymystä vaikuttajiin ja arvoihin, jotka – noh – eivät kuulosta kovinkaan kristillisiltä. En nyt sanoisi, että arvoitus ratkesi tämänkään kirjan myötä, mutta Trumpin tapauksessa yksi avaintekijä vaikuttaa olevan lupaus tehdä Amerikasta jälleen suuri. Monet kristilliset piirit ovat tulkinneet tämän lupauksena paluusta vanhoihin arvoihin ja aikaan, jolloin kristinuskolla oli enemmän valtaa. Se, että Trump itse ei selkeästi ole mikään tosiuskovainen, ei erityisemmin haittaa, sillä asian voi tulkita niin, että Jumala käyttää epätäydellisiä miehiä suunnitelmansa toteuttamiseen.
Yllä esitetty ajatusmalli voi olla kristityn oikeiston parissa yleinen, mutta ajatuksen logiikka jättää ainakin itseni vain entistä hämmentyneemmäksi. Trumpin saama kritiikitön ihailu tuntuu sisältävän ajatuksen, että Trumpin virheet vain korostavat miehen erinomaisuutta. Kenties asiaa voisi selittää myös Yhdysvalloissa yleisillä anti-intellektuaalisilla asenteilla, jolloin Trumpin typerimmätkin sanomiset tekevät hänestä vain kansanomaisemman ja siten eliitin vastaisen, kuten Markus Tiittula kirjassaan Trumpin jälkeen analysoi. Tähän puoleen Annala ei kuitenkaan kirjassaan puutu.
Trumpin kansa on sinänsä oikein hyvin kirjoitettu kirja, mutta uutta asiaa tai mitään erityisen syvällistä analyysiä se ei kuitenkaan tarjoa. Positiivista kuitenkin on se, että Annala ei tuo omaa mielipidettään mitenkään kirjassa esiin, vaan antaa lukijan tehdä omat johtopäätöksensä. Myös Alicen, Christiannén ja Brianin rooli kirjassa toimii. Trumpin kannattajiin on helppoa suhtautua pelkästään negatiivisesti, joten heidän inhimilliseen puoleensa tutustuminen on sinänsä ihan tervetullutta, vaikka kyseessä onkin vain kolmen ihmisen otos. Jos Trumpin kansa ei tarjoakaan uutta tietoa jo läksynsä lukeneille, niin kevyttä yleisesitystä asiasta etsiville tämä kirja on oikein oivallinen valinta.