Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Markus Tiittula on Washingtonissa asuva toimittaja, joka on kahden viime vuoden aikana paneutunut seuraamaan Donald Trumpin poliittista uraa ja hänen vaikutustaan Yhdysvaltain presidentti-instituutiolle. Pureva ja pessimistinen kirja ei hengähdystaukoja hirveästi anna, Trumpin jälkeen on läpileikkaus Trumpin valtakaudelle ja paljon kerrottavaa siinä riittääkin.
Kirjan ydinkysymyksiä on, mitä Trumpin valinta oikein kertoo Yhdysvalloista? Varsin lyhyessä ajassa Trump on onnistunut normalisoimaan käytöksen, jota olisi pidetty aivan mahdottomana hyväksyä presidentille vain muutamia vuosia sitten. Onko Trump todellakin vain hikka Yhdysvaltain historiassa vai osa suurempaa trendiä, joka tulee myös jatkumaan hänen jälkeensä?
Voisi sanoa, että Trumpiin kulminoituu tietty kehityskaari, joka on ollut nähtävissä jo kauan. Asiantuntijuuden halveksunta ja presidentin persoonan korostaminen, jopa osaamisen kustannuksella, ovat jo pitkään olleet kasvavia trendejä Yhdysvalloissa. On tulkittu, että se ehdokkaista voittaa, jonka kanssa äänestäjät haluavat lähteä oluselle, ei se joka on lukeneempi ja fiksumpi – ominaisuuksia joita usein pidetään elitistisinä.
Ongelmaa pahentaa heimoutuminen, joka on Yhdysvalloissa alati kasvava ongelma. Vaalipäivänä saatetaan hyvinkin antaa ääni pikemminkin toisen puolueen ehdokasta vastaan kuin oman puolueen ehdokkaan puolesta. Tiittula kutsuu tätä negatiivisen kautta haetuksi lojaaliudeksi ja sillä on hämmentävä seuraus; oman puolueen ehdokkaan toimilla ei ole hirveästi väliä, jos äänestäjää motivoi lähinnä vastapuolen kyykytys. Erään kyselyn mukaan yli puolet amerikkalaisista pelkää toisen puolen äänestäjiä, joten mistään ihan pienestä ongelmasta ei ole kysymys.
Trump on siis iskenyt kultasuoneen ymmärtäessään markkinoida enemmänkin oikeaa asennetta kuin asiaosaamista. Rintamalinjojen korostaminen puolestaan lisää lojaaliutta omaa ”heimoa” kohtaan. Lyhyen tähtäimen strategia selkeästi toimii, mutta minkälaisen perinnön hän jättää seuraajalleen? Johtaako kehityskulku demokratian kriisiin, presidentin valtaoikeuksien kaventamiseen vai johonkin paljon pahempaan? Tiittula esittelee useita näkemyksiä asian tiimoilta, harva haastateltava on tulevaisuudesta kuitenkaan hirveän optimistinen.
On mielenkiintoinen kysymys miksi kansa on ylipäätään päässyt jakautumaan niin pahasti Yhdysvalloissa. Tiittula puhuu kirjassaan jossakin määrin median roolista, mutta tähän kysymykseen ei kuitenkaan varsinaisesti paneuduta. Trumpin jälkeen on tiivistelmä kuluneesta kahdesta vuodesta; mitä on tapahtunut ja mitä tapahtumista mahdollisesti seuraa. Uutisia tarkasti seuraavalle kirjassa ei välttämättä ole hirveästi uutta sisältöä, sen sijaan heille jotka vielä miettivät mikä nykymeiningissä oikein mättää on luvassa tarkka ruumiinavausraportti.