Lev Trotski (1879–1940), oikealta nimeltään Lev Bronstein, oli bolševikkivallankumouksen johtohahmoja Leninin ohella.Tämä ensimmäinen suomenkielinen, kattava elämäkerta Trotskista tuo esille sen, mikä hänen roolinsa todella oli Venäjän vallankumouksessa. Vannoutunut vallankumousmies, joka oli myös puna-armeijan perustaja ja yksi tärkeimmistä kommunismin ideologeista. Hän oli myös toisinajattelija ja romantikko, älykäs ja kielitaitoinen kosmopoliitti.
Elämäkerta kuvaa Trotskin kautta Venäjän ja Neuvostoliiton 1900-luvun luonnetta ja vallankumouksen historiaa. Teos antaa myös uutta tietoa Trotskin oleskelusta Suomessa 1905 ja 1907, Trotskin suhtautumisesta Suomeen sotakomissaarina, Suomen sekaantumisesta sotaan bolševikkeja vastaan ja Trotskin ajatuksista talvisodasta.
Bronsteinista tuli ammattivallankumouksellinen jo kahdeksantoistavuotiaana. Hänet pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi 1898 ja tuomittiin neljäksi vuodeksi hallinnolliseen karkotukseen Siperiaan. Vuonna 1902 hän pakeni syrjäisestä karkotuspaikastaan jättäen jälkeensä vaimonsa ja kaksi lastaan. Bronstein alkoi käyttää nimeä Trotski, jona hänet yleisesti tunnetaan.Vuonna 1905 Trotski tasapainotteli menševikkien ja bolševikkien välillä pitäen yhteyttä kumpaankin ryhmään. Hän rakastui maanpaossa Pariisissa vallankumoukselliseen Natalia Sedovaan. Trotski piilotteli usean kuukauden ajan Itä-Suomessa ennen palaamistaan Pietariin.
Pursiainen esittelee kirjassa pääosin myös Trotskin naiset, vaimot ja rakastajattaret. Trotskin yksityiselämä ja arki jäävät silti ehkä liian vähälle huomiolle. Toinen merkittävä puute on Trotskin suhde kulttuuriin. Trotski vaati elokuvataiteeseenkin sirppiä ja vasaraa, jotta marxismin aakkoset olisi taottu proletaarien päähän. Hän oli kuitenkin taitava ja arvostettu kirjoittaja ja perusti muun muassa puoluelehti Pravdan!
Trotski karkotettiin tuon tuosta maasta toiseen. Hän taisi olla niin tsaari-Venäjän kuin Neuvostoliiton vainotuin toisinajattelija. Hän oli jatkuvasti maanpaossa, aina oppositiossa, karkotettuna, väärässä seurassa ja väärässä — tai omasta mielestään tietenkin oikeassa. 1907 hän asettui asumaan Wieniin, jossa hän toimi vallankumouksellisten lehtien toimituksissa. Edellisenä vuonna hän oli kehitellyt jatkuvan vallankumouksen teoriansa, hän vaati sosialistista vallankumousta ja proletariaatin diktatuuria.
Vuoden 1917 vallankumouksen aikana Trotski palasi Venäjälle ja siirtyi bolševikkeihin, joiden johtoon hän nousi nopeasti. Trotski esitti elämänsä loppuun saakka, että hänen nuoruuden teoriansa on aitoa leninismiä tai jopa sen ennakointia. Vallankumouksen jälkeen Trotskista tuli kansankomissaari. Kun Lenin kuoli 1924, onnistui Stalin keskuskomitean enemmistön avulla syrjäyttämään Trotskin puoluejohdosta. Trotskin ja Stalinin välillä oli merkittäviä ideologisia erimielisyyksiä. Toisaalta tämä itsekin vaati kovia toimenpiteitä luokkavihollista vastaan ja tältä Stalin peri myös ajatuksen kolhoosilaitoksesta. Trotski joutui jälleen maanpakoon, mutta sekään ei riittänyt Stalinille: diktaattorin määräyksestä turvallisuuspalvelu NKVD murhasi Trotskin Meksikossa 1940.
Kirja on mielestäni paras Trotskista lukemani elämäkerta, varsin perinpohjainen ja harkittu teos, joka tuo esille miehen monipuolisuuden, kyvyt sekä valtavan työtarmon. Toki myös tämän aseman sekä vaikutuksen nykypäivään asti. Helppolukuista tekstiä, jossa on myös hyvät lähdeviitteet. Suosittelen kaikille Venäjän vallankumouksen ajoista sekä Neuvostoliiton ensi askeleista kiinnostuneille sekä toki jokaiselle historiasta innostuneelle. Suomalaiselta tekijältä tämä on erinomaisen hieno ja luettava kirja!