Eva, Alex ja Naomi kulkevat loputtomalta tuntuvan aavikon halki. Kolmikon välit ovat kireät, kun kullakin on omat henkiset epätasapainonsa. Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että Eva on vanha meksikolaisnainen, Alex maastoauto ja Naomi brontosaurus. Ainakin joskus.
Surrealismi on lukijalle haaste. Kun koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa, millään ei ole väliä. Chapman välttää tämän ongelman kiitettävästi. Troikka on vaativa lukukokemus, eikä sen takaa löydy erityisen koherenttia tarinaa, vaikka kuinka yrittäisi. Kirja jakaa varmasti mielipiteitä.
Kannattaa silti lukea, luulisin. Evan, Alexin ja Naomin repaleiset muistikuvat entisestä elämästään, elämäntarinat, joita niiden kertoja ei itsekään aina usko, ovat värikkäitä ja mielikuvituksellisia kertomuksia. Troikka on kaikessa outoudessaan ja järjettömyydessään viihdyttävä teos.