Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kapellimestari Thomas Brander rakennuttaa valtavaa huvilaa Ravaisten saaristokuntaan. Hänen naapurinsa Reidar Lindell, psykologi ja koulukuraattori ammatiltaan, osoittautuu myös musiikkimieheksi: Reidar soittaa kitaraa paikallisessa harrastajabändissä. Vähitellen Brander ja Lindell alkavat ystävystyä, ja vaikkei ehkä suurinta sielujen harmoniaa monenlaisten ihmissuhdekarikoiden parissa painiville miehille synnykään, niin yhteisiä hetkiä siunaantuu varsin paljon.
Kjell Westö ottaa Tritonus-romaaninsa käyttövoimaksi ikääntyvien miesten ongelmat. Branderin ura on laskussa, Lindell on hiljan jäänyt leskeksi. Yksinäisyys ja epävarmuus itsestä ovat Westön miesten keskeisiä ajatusvirtoja. Miesten, niin, vaikka naisiakin mukana on, mutta enemmän sivurooleissa. Keski-iän kriisi on kummallakin päähenkilöllä vahva. Maailmaa yritetään parantaa, mutta entäpä jos maailman ongelmat johtuvatkin itsestä? Kjell Westö ei tee kummastakaan päähenkilöstään mitään sankaria. Sekä Lindell että Brander joutuvat muhimaan elämäntuskassaan ja kohtaamaan koko ajan myös uusia ongelmia.
Kahden erilaisen mutta kuitenkin kovin samanlaisen päähenkilön kautta jäsentyvä kerronta on toisaalta Tritonuksen koukku, mutta toisaalta myös rasite. Ehkäpä Westö onnistuu tällä tavoin enemmän hajottamaan romaania, tarina kadottaa punaisen langan levitessään liian laveaksi. Tritonus ei nouse Westön tuotannon kirkkaimpien helmien joukkoon.
Mutta on Tritonuksessa paljon hyvääkin. Sen ajankuvaus kurottaa tulevaan sijoittuessaan pandemian jälkimaininkeihin, kirjan hahmot ovat saaneet omat osumansa metoo-liikehdinnästä, ja vähintään taustavirtana kulkee myös tietoisuus ilmastonmuutoksen vääjäämättömyydestä. Aihe on raskas, mutta kertoahan Westö osaa. Lisäksi pop-musiikin ja klassisen musiikin ystäville on teoksessa valtavasti tarttumapintaa. Kannattaa lukea!
