Karin Slaughter itse kertoo Triptyykin olevan ensimmäinen uudesta ja jännittävästä trillerisarjasta. Tässä ensimmäisessä kirjassa sarjamurhaaja vaanii tyttöjä ja nuoria naisia Atlantassa, sieppaa ja kiduttaa heitä, lopuksi hän vie kielen. Epäilyksenalaiseksi joutuu eittämättä vankilasta äskettäin vapautunut John Selley, joka tuomittiin aikanaan samankaltaisesta tapauksesta. Tuolloin hän tunnusti tekonsa, pakon edessä. Itse hän tietää, että ei ole syyllinen — ei luokkatoverinsa murhaan, josta hän istui 20 vuoden tuomion, mutta ei myöskään näihin uusiin murhiin.
Joku siis jäljittelee häntä ja hänen tapojaan. Lisäksi Johnille alkaa tapahtua outoja asioita, hän aavistelee jonkun seuraavan itseään ja on vähällä joutua vangituksi ehdonalaisrikkomuksesta. Uskooko kukaan Johnia ja uskaltaako hän edes kertoa omista aavistuksistaan kenellekään? Onko joku varastanut hänen identiteettinsä?
Asiaa selvittää muun muassa erikoisagentti Will Trent. Arpien peittämä, kuvaamattoman ruma mies, joka kasvoi lastenkodissa. Hän on mysteeri kaikille, myös itselleen. Rikosten selvittämiseen hänellä on kuitenkin pettämättömät kyvyt ja outo vainu. Kyyninen ja pettynyt etsivä Ormewood taas ei usko mihinkään, ei itseensäkään. Avioliitto on menossa päin honkia ja autistisen ja dyslektisen pojan kanssa on ongelmia — kotiasiat vaivaavat tutkinnankin aikana. Tosin tähänkin apua tulee odottamattomalta taholta.
Slaughter esittelee tässä ilmeisesti uuden sarjan päätutkijat, jotka ovat melkoisia persoonallisuuksia. Yhteistyö kuitenkin sujuu, kun on pakko. Tosin hieman nikotellen, syytellen ja vääriä johtopäätöksiä tehden. John itsekin alkaa tutkia asiaa omatoimisesti, koska epäilee jonkun esittävän häntä itseään…
Triptyykki on melkoisen jännittävä, erikoisempi trilleri, jossa syyllinen selviää kovan työn jälkeen. Kirja saattaa tuntua hieman pitkäveteiseltä; tässä ei ole hurjia takaa-ajoja ja jännittäviä ammuskeluja, no ei ainakaan pääosassa eikä itse tarkoituksena. Ennemminkin kirja nojaa psykologiseen puoleen, ihmisten käyttäytymiseen ja toisten puolustamiseen sekä hyväksikäyttöön, lojaalisuuteen sekä erilaisiin motiiveihin suvun ja perheen sisällä. Lisäksi tässä käytetään paljon takaumia muun muassaJohnin aikaisempaan elämään, mitä todella tapahtui 20 vuotta sitten eräänä kuumana kesänä… Suosittelen psykologisten jännäreiden ystäville — itsekin mielelläni lukisin lisää tätä sarjaa. Tämä poikkeaa Slaughterin aikaisemmista jännäreistä mielenkiintoisen karmivalla tavalla.