James Bondin näyttelijä Sean Connery tunsi itsensä ahdistuneeksi Kultasormi -elokuvan jälkeen vuonna 1964, mutta ”terapiaan yhdistettynä LSD laukaisi hänessä patoutuneita lapsuusmuistoja, joiden muistaminen auttoi häntä selviytymään ahdistuksesta.” Tämän hoitokeinon hänelle avasi 1960-luvun tunnettu muotilääkäri, psykiatri R. D. Laing. Hänestä ja monesta muusta huumausaineiden enemmän tai vähemmän kuuluisasta käyttäjästä kerrotaan Jaakko Hämeen-Anttilan uudessa kirjassa Trippi ihmemaahan. Tässä kyseenalaisessa joukossa ovat muun muassa Sigmund Freud, Aldous Huxley, Edgar Allan Poe ja Charles Baudelaire.
Trippi ihmemaahan on mielenkiintoinen katsaus tunnetuimpien huumeiden historiaan. Perinteisistä aineista sekä oopiumi että hasis levisivät Eurooppaan idästä; oopiumia ja siitä syntyntä morfiinia käytettiin alkuun ensisijaisesti lääkkeinä, kun taas hasis kulkeutui Lähi-idästä nautintoaineena, vaikka lääkekäyttöä oli silläkin. Vasta myöhemmin huumekuvioihin on liittynyt rikollisuus, koska vielä 1800-luvulla oopiumia ja ja kannabista oli laillista hankkia, ”huumeet olivat osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa”, kuten Hämeen-Anttila kirjoittaa.
Uskoisin, että tässä kirjassa lukuisten historiallisten tosiseikkojen lisäksi on kiinnostavaa juuri Jaakko Hämeen-Anttilan suhtautuminen huumeisiin ja huumausainepolitiikkaan. Se saattaa jakaa lukijoiden mielipiteitä, mutta niin hyvä kirja varmasti tekeekin.