Treblinkan viimeinen juutalainen on kuvaus tuhoamisleiristä. Chil Rajchman kirjasi kaiken muistiin pakomatkan aikana. Muistiinpanot julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, sillä hän ei halunut paljastaa omaa osuuttaan murhatehtaassa.
Saamme lukea, kuinka Treblinkassa joutui töihin, ennen kuin pääsi hengestään. Taitavasti Rajchman osallistui kaikkeen ja sai aina jatkoajan. Hän oli lajittelemassa vaatteita, parturoimassa kaasukammioon menijöitä, irroittamassa hampaita jo kuolleilta. Hän joutui raahaamaan ruumiita polttoroviolle ja kun joukkohautoja avattiin, niin sieltä jo mädänneitä ruumiita myös polttoroviolle. Kaikki tämä sen silmittömän ruoskimisen ja hakkaamisen alla.
Teksti on kamalaa luettavaa. Se ei jätä ketään kylmäksi. Sitä alkaa miettimään, millainen elämäntahto, sisu, luonne, miksi sitä voisikaan nimittää, ohjaa ihmistä, että pysyy elossa. Kun jo lukiessa tulee olo, että itse antaisi ehkä periksi, kuten monet Treblinkassa tekivät.
Kirja on täysi kattaus. Aloitetaan esipuheella, jatketaan muistelmilla ja päädytään jälkisanoihin. Kaiken höysteenä on valokuvia. Treblinkan viimeinen juutalainen on lyhyt, mutta tuhti paketti.