Traumbach on ohut kirja, sellainen, jonka ajattelisi tuosta noin vaan lukevansa ruokatunnilla. Väärin. Traumbachia ei nautita kuin lounasta. Se nautitaan pitkänä sunnuntaipäivällisenä kaikkine ruokalajeineen ja hitaasti maistellen.
Jochen etsii Traumbachia. Lukija kulkee mukana ja jännittää kaiken aikaa, löytääkö Jochen etsimäänsä. Lukija on mukana, kun Jochen tapaa ihmisiä; ihmisiä, joihin törmää kun etsii Traumbachia. Ihmiset, paikat ja aika muuttuvat ja aina ollaan askel lähempänä Traumbachia.
Joel Haahtelan kieli on ihanaa. Herkullista, mitä jää välillä vain makustelemaan ja toivoo, ettei se maku ikinä väistyisi vaan viipyisi ja vahvistuisi. Jotain lausetta voi vaan katsella, lukea ääneen ja palata kohta uudelleen, jatkaa taas seuraavaan ja nautiskella.
Koskettava kirja ja silti niin jännittävän mielenkiintoinen. Löytääkö Jochen Traumbachin…