Kertoja on tyypillinen suomalainen mies, joka pitää autoista ja kuluttaa surutta niin rahojaan kuin sitä myöten myös luonnonvaroja. Hän on kirjan kirjoittaja Harri Virtanen, jonka hetki metsäaukiolla herättää lopulta pohtimaan itseään ja sitä voiko viisikymppinen äijä muuttaa elämäntapaansa?
Juuri henkilökohtaisuus tekee kirjasta entistä mielenkiintoisemman eikä saarnaavasta otteesta ole tietoakaan. Ekoahdistus kuulostaa muotisanalta, mutta on kaikkea muuta. Yhä suurempi joukko ihmisiä herää luonnon pahoinvointiin, joka väistämättä johtaa myös yhä suuremman ihmisjoukon pahoinvointiin. Nykyään terapeuttina toimiva Virtanen osaa tarkastella aihetta sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti.
Trauma ja luonto : eli kuinka selviytyä ekoahdistuksesta kertoo enemmän ihmismielestä kuin luonnosta. Vaikka ihmisen toimet ovat aiheuttaneet luontokadon, niin silti luonnossa oleminen on ehkäpä paras täsmälääke ekoahdistukseen. Lukiessa herää ajatus, että luonnolla on ollut ihmistä kohtaa lähes loputtomasti myötätuntoa, mutta toisin päin huomattavasti vähemmän.
Radikaali tai edes puoliradikaali elämäntapamuutos on todella vaativa ja ehkä juuri sen takia moni sulkee mieluummin silmänsä. Virtasen teos kuitenkin antaa hyvän esimerkin jonkun tason onnistumisesta ja siitä, että suurtakaan muutosta ei kannata pelätä tai ajatella liian on/off-tyylisenä.