Tero Lilja työskentelee täsmäyttäjänä Celsiuksella – kuvittele Google, joka omistaa koko netin, niin saat Celsiuksen. Täsmäyttäjät työskentelevät vähän tunnetulla osastolla 21, joka siivoaa netin muistia. Siinä missä nyky-Googlella on tarjota vaatimaton ”oikeus unohtua”-toiminto, Celsiuksen täsmäyttäjillä on valtaa muuttaa mitä tahansa netissä olevia sivuja.
Niinpä kun bussi ajaa kuljettajan mokan takia jalankulkijan yli ja bussiyhtiö haluaa haudata asian, Celsiuksen täsmäyttäjät käyvät muuttamassa uutiset. Jalankulkija olikin narkkari, joka heittäytyi huumehöyryissään itse bussin alle. Oikea tieto häviää saman tien. Täsmäyttäjät pystyvät tekemään suuriakin muutoksia, koska Celsius omistaa kaiken.
Ei liene suuri yllätys, mistä kirja draamansa repii. Liljaa kohtaa henkilökohtainen tragedia, johon liittyy suuryrityksen etuja, joten yritys tietysti palkkaa Celsiuksen täsmäämään tragedian piiloon. Tästä Lilja repii pelihousunsa ja aloittaa yhden miehen ristiretken työnantajaansa vastaan. Seuraa jännittäviä käänteitä – yksi mies ei tietenkään voi pärjätä Celsiuksen kaltaiselle yritykselle, mutta Lilja löytää onneksi yhteistyökumppaneita.
Idea on mielenkiintoinen, vaikkakin hieman epäuskottava. Esa Mäkisellä on hieman taipumusta saarnaamiseen; kirjasta välittyy kuva, että kirjailijalla on painavaa asiaa sanottavana. Vähempikin saarnaaminen olisi riittänyt. Kirjan pahin ongelma on kuitenkin hidas alku. Jos kirja on 240-sivuinen, juonen käännekohtaa ei saa pantata sivulle 110. Kirjan alussa on paljon pohjustusta ja vanhojen asioiden kertausta. Vauhtiin pitäisi päästä nopeammin.
Totuuskuutio on puutteistaan huolimatta nopealukuinen kirja, joka käy kirjallisesta välipalasta dystopia-aiheen ystäville.