Filosofian tohtori Nina Kokkisen väitöskirjan ’suomennos’ tässä käsillä kolmen suomalaisen taidemaalarin ajattelusta ja herkkyydestä kokea olemisen monimuotoisuus. Suomen Taideyhdistys myönsi Kokkiselle tästä Totuudenetsijät-kirjasta vuosittaisen Edvard Richter -palkinnon laadukkaasta taidekirjoittamisesta kirjan ilmestymisvuonna 2019.
Kun kristinusko ei riitä, on haettava vaihtoehtoja elämän pohjiksi. Tarjontaa riittää okkulttuurin parissa: okkultismia, spiritismiä, teosofiaa, antroposofiaa, parapsykologiaa, tolstoilaisuutta, idänuskontoja monenlaisia.
Niin ja vapaamuurarius, jota Akseli Gallen-Kallela myös kokeili. Pekka Halonen tyytyi pelkkään ’friimuurari’-arvoon, joksi hän leikkimielin itsensä allekirjoitti kirjeessä sisarelleen. Hugo Simbergin ajatukset pysyivät muilla yleisesti tavoittamattomilla selvänäkemisen herkkyysalueilla. Kunkin taiteilijan tavoitteena oli kuitenkin todellisuuden näkymättömien ulottuvuuksien luotaaminen, tiedon rajojen ylittäminen. Henkinen totuus on jossain muualla kuin uskonnossa tai tieteessä.
Tulee näin yhdenäkin mieleen (liittymättä näihin taiteilijoihin), onko kenties humalajuominen ja runsas viinanviljely, joka monilla taiteilijoilla on arkipäivää, yksi pääsytie tutkimusmatkalle omaan minään. Siis yksi okkulttuuriin kuuluva lisäpolku.
Kokkinen käy tarkasti läpi näiden kolmen taiteilijan ajattelun ja esoteeristen ajatusten vaikutukset omiin töihin. Gallen-Kallelan Juséliuksen mausoleumin maalauksiin, Simbergin Johanneksen kirkon eli Tampereen tuomiokirkon töihin ja Halosen lukuisiin alttarimaalauksiin. Ja tietysti taiteilijoiden kaikkeen tuotantoon.
Töiden yksityiskohtien löytäminen ja niiden purkaminen, jota Kokkinen meille kirjassa esittelee on ansiokasta, myös kirjan runsas kuvitus ilahduttaa. Oitis tulee mieleen, että nuohan on nähtävä paikan päällä. Totuudenetsijät suorastaan patistaa maantielle kiertoajelulle pitkin maata totuutta etsimään.
Siispä Gallen-Kallelaa katsomaan Poriin, Simbergiä uudelleen uusin silmin Tampereelle ja Halosen seitsemää alttaritaulua tiirailemaan ja tutkailemaan Pietarsaareen, Mikkeliin, Kotkaan, Joroisiin, Karstulaan ja Vilppulaan – Viipurin kirkon alttarimaalaus taitaa tätä nykyä jäädä katsomatta.
Ensin vaikka Kotkaan: