Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä ensimmäinen kosketukseni Terry Pratchettiin, tuohon eräässäkin artikkelissa jopa 20. vuosisadan Dickensiksi kutsuttuun kirjailijaan, sai minut vakuuttumaan siitä, että johonkin tarinankertomisen taikajuoma-astiaan tuo mies on joskus tipahtanut. Siinä juomassa on ollut mausteena ainakin fantasiaa ja huumoria, piikikästä parodiaa unohtamatta. Kun hän myöhemmin on ottanut kynän käteensä, on tuokin kapistus ilmeisesti pian saanut siivet selkäänsä, niin liukkaasti se on lentänyt lauseesta toiseen, kirjasta kolmanteen ja koko ajan niittänyt lukijoita virkkeiden viikatteellaan.
Totuuden torvi on kaikkea mahdollista parodioivan Kiekkomaailma -sarjan 25. osa. Tällä kertaa sujuvasanaisen, näpäkän näpsäytyksen saa sormilleen lehdistö, tuo aina, ah, niin oikeamielinen ystävä.
William de Worde, joka kirjoittaa käsin Ankh-Morporkin uutiskirjettä pikkuruiselle tilaajakunnalle, kokee elämänsä muutoksen kohdattuaan kääpiön, joka esittelee hänelle painokoneen. Pian William huomaa olevansa kaupungin ensimmäisen sanomalehden päätoimittaja, siis toteuttavansa lopullisen täyttymyksensä saavuttamatonta tehtävää.
”Painokone odotti. Nyt se näytti aivan valtavan isolta petoeläimeltä. Pian hän heittäisi paljon sanoja sen kitaan. Ja muutaman tunnin kuluttua se olisi taas nälkäinen, aivan kuin niitä sanoja ei olisi ollut olemassakaan. Sitä voitiin syöttää, mutta sitä oli mahdotonta saada kylläiseksi.”
Vampyyrivalokuvaaja Oton, joka sivumennen sanoen, on urhoollinen absolutisti – teetä, tervehenkistä keskustelua ja yhteislaulua, eikä v-elementistä tietoakaan – avustuksella William päättää tuoda kaupungissa riehuvien rikollisten temput sen kaikkien kansalaisten silmien alle, keskelle heidän kahvintuoksuista aamuhetkeään, mutta saa pian tuta, että totuuden torvena toimiminen ei olekaan vallan helppoa – saatikka turvallista. Ja mitäpä ihmismieli kiertää, kuin kissa kuumaa puuroa, jos ei jännittäviä juoruja, joita kiero kilpailija uutisankkoineen jo pian rupeaa raapustamaan, totuudesta viis.
Itse inhoan ja välttelen tuota repostelevaa raportointia – ja tämä on totinen tosi – joten tällainen piikittely upposi minuun kuin kulta kääpiöön. On pakko lukea ainakin toinen Pratchett. Myös William joutuu kerran jos toisenkin taistelemaan oman kynänsä viekkautta vastaan sen yrittäessä väkisin värittää totuutta.
”Oletko varma, että kaikki on totta? Olen varma, että kaikki on journalismia. Se tarkoittaa, että tällä hetkellä se on tarpeeksi lähellä totuutta. – – Sillä minkään ei tarvitse olla ikuisesti totta. Vain tarpeeksi kauan, jos totta puhutaan.”
Ehdoton suositus Pratchettille osaltani.
