Lena Frölander-Ulf on päästänyt mielikuvituksensa valloilleen ja keksinyt vaihtoehtoisia selityksiä sille, minkälainen elämä ihmisellä on ollut, ennen kuin hänestä tuli vanha.
Tuoreessa lastenkirjassaan Totta toinen puoli Frölander-Ulf esittelee Nea-tädin ja Gunnar-enon, joilla on ollut perin jännittävä elämä, ennen kuin heistä tuli perheellisiä. Katsos, tädin ryppyiset korvalehdet johtuvat siitä, että hän tanssi nuorena timanttikorvakorut helisten Maharadzan palatsissa. Gunnar-eno taas ei ole kömpelö siksi, että on tullut vanhaksi, vaan siksi, että hän haavoittui ollessaan tutkimusmatkailija.
Viehättävä pieni kirja tarjoaa arkisen ja tavallisen vastapainoksi vaarallisia ja villejä kuvitelmia. Kirjan kuvitus on miellyttävä ja erityisen maininnan ansaitsee kirjoituksen tekstityyppi. Ilpo Tiihosen sujuva käännös vilahtelee hauskoja nimiä ja ilmaisuja kenraali Slurkkista kaljan kippailemiseen ja mantsurialaiseen sapeliin. Seikkailujen jälkeen elämä on ollut onnellista perheessä, mistä kertoo viimeisen aukeaman perhealbumi. Kirjan tarjoamaa ajatusleikkiä voi jatkaa vaikka omien isovanhempiensa tai muiden ikääntyneiden sukulaisten kanssa.