Elsan kuolema lähenee. Kuolema ei tule tällä kertaa toivottuna vieraana vaan sitä leimaa haluttomuus, pakko. Toisaalta Elsa pyrkii tekemään tämänkin tyylillä, mikäli mahdollista. Hänen miehensä ajatukset leijuvat muualla kuin sairaudessa: toisessa ajassa, toisessa henkilössä. Lääkäritytär Eleonoora suhtautuu äitinsä sairauteen lähinnä käskyjä jaellen ja perustarpeista huolehtien, kliinisen oloisesti. Hänen tyttärestään Annasta tulee kirjan ehkä tärkein kertoja, tarinoiden etsijä ja niiden näkijä.
Perheen kolmen naisen tarinaan liittyy myös 1960-luvulla kotiavuksi tullut Eeva, jonka myötä sukuhistoria laajenee ja muuttuu kuvitteelliseksi. Takaumina koetaan sekä Eleonooran että Annan lapsuusmuistoja ja kaihoa… Nykyhetkeä edustaa puolestaan Elsan ja Annan iltapäivän eväsretki dramaattisine pukuineen ja rooleineen. Psykologillakin on lupa muuttua sairaaksi ja omaiset sängyn vierellä vievät osansa.
Anna antaa tilaa Eevalle, naiselle, jota ei ole koskaan tavannut. Hän selvittelee Eevan taustaa, antaa kuvitelmiensa ja rakkauden elää ja hehkua, avoimesti. Taustalla kohisee ja kuohuu 1960-luku, mutta se ei vie mukanaan eikä ole itseisarvona. Ajankuvaus säilyy hienovaraisena ja henkilökohtaisena, politiikka antaa vain yhteiskunnallista taustaa, joskin mielenkiintoisina ryöpsähdyksinä.
Kirjan kertojat ja kerrontatavat vaihtelevat taajaan ja joskus yllättävästikin. Tämä ei kuitenkaan häiritse ehjää ja psykologista kuvausta perheestä ja sen jäsenistä, heidän menneisyydestään, ajatuksistaan ja toki – rakkaudestaan. Välillä on ehkä hieman epäselvää, missä kulkee toden ja kuvitellun raja. Mutta onko se tärkeää? Eikö olennaisinta ole tunne totuudesta ja sen merkityksestä henkilöille itselleen. Muisti saattaa pettää ja olla valikoiva. Valhe armollista. Rakkaus totta.
Pulkkisen toisessa romaanissa (edeltäjä Raja) hänen taitonsa näyttäytyvät entistä paremmin. Kolmen sukupolven tuntoja ja traumoja, vivahteikkaasti kerrottuna. Erittäin sujuvaa, mielenkiintoista, psykologista ihmissuhdekuvausta, joka on kirjoitettu hieman totutusta poikkeavaan muotoon. Suosittelen kaikille kotimaisesta nykykirjallisuudesta kiinnostuneille – taatusti tutustumisen arvoista kaunista kieltä ja kerrontaa, joka vie heltiämättä mukanaan sekä tarjoaa monia ulottuvuuksia.