Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jeanie ja George ovat olleet aviossa jo vuosikymmeniä. Jotain heidän välillään kuitenkin tapahtui kymmenisen vuotta sitten ja George muutti omaan makuuhuoneeseensa. Jeanie taas purkaa energiaansa pitämällä terveysruokakauppaa. Kun hänen 60-vuotispäivänsä lähestyy, elämä alkaa näyttää outoja puoliaan. Hän itse pitää ikäänsä toisarvoisena; eihän hän nyt nuori ole, mutta ei mikään vanhuskaan. Hän on terve, pirteä, aikaansaava ja vilkas. Tyttärentytär tuo runsaasti iloa elämään ja tätä ulkoiluttaessa hän tapaakin erään miehen. Miehen, josta tulee ehkä yllättäen läheisempi kuin voisi äkkiä kuvitellakaan.
George, oma aviomies, on tähän asti aina toiminut oman tahtonsa mukaan ja nyt hän ylipuhuu Jeanieta myymään talon sekä muuttamaan maalle. Perusteluja löytyy; hän haluaa vaimonsa jäävän eläkkeelle! Näin ainakin vaikuttaisi päällepäin olevan, mutta Jeanie näkee ja kokee asiassa paljon muutakin. Hän on tähän asti aina myöntynyt miehensä toiveisiin, mutta maalle hän ei halua. Hän aikoo jatkaa työtään, koska on pirteä ja pitää työskentelystä. George puolestaan tuntuu vahtivan hänen tekemisiään, puuttuvan jokaiseen pikkuasiaan ja olevan kaikin tavoin komenteleva päällepäsmäri.
Ray, mies puistosta, pienen pojan isoisä on aivan toisenlainen; hän kuuntelee naista ja ottaa tämän toiveet huomioon. Eikä voi olla väittämättä, etteikö myös rakkaus kypsässä iässä voi iskeä lähes jalat alta. Jeanien on pakko tavata Ray, yhä uudestaan. Hän jopa valehtelee miehelleen, jota ei ole aikaisemmin joutunut tekemään. Kun talo on myyty ja maallemuutto on tosiasia, on myös Jeanie kypsynyt ratkaisuun. Hän ei kuuntele esitettyjä järkiperusteita, hän antaa ehkä ensimmäisen kerran elämässään aidon tunteen ratkaista. Mihin se sitten vie – se on kokonaan toinen tarina.
Kirja asettaa pohdittavaksi sen todellisuuden, onko ikä rasite rakastua? Voiko ihminen erota pitkän avioliiton jälkeen ja rakastua uudelleen? Onko se edes suotavaa? Kuka on sanonut, että rakkaus ja sen suomat nautinnot kuuluisivat vain korkeintaan 40-vuotiaille ja sekin on jo hieman arveluttavaa?
Torstaisin puistossa on oikein mukava lukuromaani, joka pohtii sekä ikä- että sukupuolikysymyksiä sekä sukupolvien välistä kommunikaatiota mielenkiintoisesti. Ikääntyneitä on yhtä enemmän maailmassa, eikö siis olisi lupa rakastua jopa yli 60-vuotiaana ja vielä vanhempanakin? Suosittelen ihmissuhde- ja lukuromaaneista kiinnostuneille ja toki myös uuden tai ehkä jopa ainoan rakkautensa vasta myöhemmällä iällä löytäneille. Rakkaus ei todellakaan katso ikää!