Liisa Antintytär on lähes lapsi, kun tarina alkaa kinkereillä. Kinkereillä saa nuhteita Liisan sisar Anna Maria, joka on saanut isättömän lapsen. Eletään aikaa, 1880-lukua, jolloin moni asia on toisin kuin nykypäivänä.
Liisa vaikuttaa onnelliselta, itselliseltä tytöltä, joka tulee pärjäämään. Hän auttelee kotona ja tapailee naapurin Mattia. Pääsee Pappilaan lapsia kaitsemaan ja tekee sen niin hyvin, että hänestä pidetään.
Ei ole itsestään selvää, että nuoret naiset opiskelevat, mutta Pappilan rouvan myötämielisyydellä Liisa pääsee Kotkaan Norjan Sahan kouluun ja valmistuu sieltä konttoristiksi. Sen jälkeen aukenee ura Norjan Sahalla. Liisa pitää kortteeria Elin Juhontyttären kanssa.
Tarina kulkee jouhevasti eteenpäin ja samalla tulee aimo annos historiaa, 1880-luvun ajankuvaa. Vaikka kirja on romaani, siinä on oikeat, joskus eläneet henkilöt ja heistä on henkilölista. Lisäksi on kartta Anjalan Junkkarilta ja kuvia, jotka tukevat hyvin tarinaa. Kuvien avulla avautuu hyvin teoksen aikakausi ja voi heti kuvitella, millaista tuolloin on ollut.
Liisan elämä on mielenkiintoista ja kaiken aikaa on jännite, kuinka Liisan käy. Miten Liisa selviää ja meneekö naimisiin ja jos, niin kenen kanssa. Se ei suinkaan ole se päällimmäinen ajatus koko kirjassa vaan se, että Liisa on nainen, jolla on ammatti ja joka elättää itsensä.
Kun kirja päättyy, on Liisa tavannut mielitiettynsä ja lukija jää odottamaan, mitähän sitten tapahtuu. Kaiken kaikkiaan suositeltava kirja, joka antaa paitsi lukuelämyksen, niin paljon osviittaa menneistä ajoista.