Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Annamari Marttinen jatkaa havahduttavien, rankkojen teemojen parissa. Erityisen vaikutuksen minuun teki hänen vastaanottokeskukseen sijoittuva kirjansa Vapaa ja odotukset uusinta kirjaa kohtaan olivat korkealla. Törmäys lunasti odotukseni kirkkaasti ja se on aiheeltaan kirja, joka jollain tasolla on osa jokaisen lukijan henkilökohtaista elämää. Osa on selvinnyt säikähdyksellä ja kiittänyt onneaan, hyvää tuuriaan tai korkeampaa voimaa. Moni on menettänyt liikenteessä läheisensä tai surrut tutun tutun kuolemaa tai vammautumista – tai ollut syystään tai syyttään murskaamassa toisen ihmisen elämää. Jos olisi sattunut kaikelta omakohtaiselta välttymäänkin, niin silti tarina imee mukaansa kirjan henkilöiden tunteisiin. Törmäys on kuvaus niistä sekunneista, kun liikenneonnettomuus muuttaa kaikkien osallisten elämän ja ulottuu heidän lähipiiriinsäkin.
Aamun elämässä kiiltää ja kihelmöi. Alla on uutuuttaan hohtava auto. Ajatukset täyttää Jarkko ja hänen läheisyytensä odotus. Rakkaus pakkautuu rintaan ja tekee malttamattomaksi, haluaisi olla jo perillä. Tekstarin piippaukset purkavat fyysisen etäisyyden piinaa, rakkaat kasvot hymyilevät kännykän näytöltä. Tästä risteyksestä yli.
Miro on saanut viimeiset työnsä tehtyä seurakunnan hautausmaalla. On perjantai eikä työviikkoa sovi venyttää yhtään yli neljän, sillä Nadja punaisessa kesämekossaan tulee häntä vastaan portille. Nuoret odottavat yhteistä iltaa kesäteatterissa, hetkiä kylki kyljessä. Miten kiinni jo nyt, kun Nadja istuu Miron pyörän tarakalla ja tarratuu hänen vyötäröönsä hennoilla käsillään. Vauhdilla yli suojatien ja he ehtisivät juuri ja juuri ajoissa tapaamaan Nadjan äidin.
Aamulle ei tule rakkaudentäyteistä iltaa Jarkon kanssa, Miro ja Nadja eivät koskaan ehdi kesäteatteriin. Törmäys päättää Nadjan elämän ja suistaa Aamun ja Miron kivun, syyllisyyden ja surun suohon. Heidän muassaan seuraavat Miron ja Nadjan vanhemmat ja muu lähipiiri. Sivullisetkin temmataan keskelle kauhun kuvaelmaa. Mitä elämästä on jäljellä ja mistä voimaa jatkaa? Kun kaikki kiire on väistynyt, kirjan henkilöt kertovat vuoroin omasta kiirastulestaan. Kuinka pienistä valinnoista onkaan kiinni, että onnettomuudelta olisi vältytty. Ja kuinka lopullista se sitten on, kun tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Törmäys on rankkaa luettavaa menettämisestä ja syyllisyydentunteista. Yhtäällä elämä on murskana, toisaalla on kohdattava ulkomaailma, sairaalan koneisto, hautajaisjärjestelyt. Aikajänne on onnettomuudesta Nadjan hautajaisiin. Marttisen teksti saa eläytymään kirjan henkilöiden tuskaan ja toimii kaikupohjana myös omille kokemuksille – kiitos niille takapenkin enkeleille on entistä syvempi tämän lukukokemuksen jälkeen.
