Ian McEwanin Torakka yllättää heti, kun kirjan saa käteensä. Se muistuttaa enemmän pientä muistikirjaa kuin tiiliskiveä ja onkin vain 126 sivun pienoisromaani. Myös tyylissä on jotain uutta, sillä Torakka on ennen kaikkea poliittinen satiiri. Kirja on kuitenkin pieni vain kooltaan ja sivumäärältään – siinä käsitellyt asiat ovat mittasuhteiltaan valtavia.
Yhteys Franz Kafkan Muodonmuutokseen on ilmeinen, vaikka McEwanin teoksessa muutos onkin toisin päin pääministeri Jim Samsin muuttuessa torakasta ihmiseksi. Muutos ei ole hänelle etenkään aluksi ollenkaan mieluinen, mutta nopeasti valta-asema poliikassa vie miehen mukanaan. Hän ajaa voimakkaasti reversalisimia, jossa raha virtaa toiseen suuntaan eli kaupassa ostajalle, palkka työnantajalle ja niin edelleen.
Torakan kirjoitustyyli on aluksi jopa humoristisen satiirinen, mutta vie lopulta syviin ajatuksiin. Mikä kirjasta olikaan täyttä fiktiota, mikä voisi olla totta ja mikä onkin jo? Keskiössä ovat politiikka ja brexit, mutta McEwan sivaltaa myös sosiaalisen median vallan ja vaikutuksen suuntaan – eikä mitenkään positiiviseen sävyyn.
”Twitter oli hänen mielestään jonkinlainen alkeellinen versio feromonaalisesta alitajunnasta.”
Myös ilmastonmuutos nousee esiin äärisäätilojen kautta ja torakasta ihmiseksi tai toisin päin -ajattelu taas rakentaa sillan hyönteiskatouutisiin. Ajankohtainen kirja, joka kertoo esimerkiksi vallankäytöstä osuvasti.