Jakob Mört haaksirikkoutui 1600-luvulla ulkosaaristossa, kun häntä oltiin kuljettamassa tuomittavaksi noituudesta syytettynä. Mörtillä oli mukanaan pussillinen jyviä ja syvä vakaumus.
2000-luvulla Spegelön saarella asuu Markus, kolarissa aivovaurion saanut nuori mies. Saarelle kutsutaan Jenni, Markuksen entinen tyttöystävä, ja Aaron, Jennin mies ja Markuksen isä sekä Liisa, Markuksen äiti. Sovintoa tekemään, ainakin kutsun mukaan, mutta onko sovintoon aineksia?
Spegelöllä painaa Mörtin ja torajyvien perintö. Marko Hautala rakentaa saaresta epämiellyttävän paikan, alusta pitäen, ja virittää tunnelmaa pikkuhiljaa kiperämmäksi ja kiperämmäksi. Saaren tunnelma on lukijalle herkullisen kauhistuttava.
Tuloksena on paikoin sekavaksikin äityvä, mutta silti varsin kiehtova tarina, joka tempaisee mukaansa. Mikä Mörtin ja torajyvien perintö oikein on? Jos Käärinliinoissa jäi vaivaamaan lopun avoimuus, tässä tarina saa ratkaisunsa vahvemmin. Lopetus on kieltämättä mielenkiintoinen ja palkitsee lukijan.