Pian kolmikymppisiään juhlivia Maisa-kirjoja ei ajan hammas ole päässyt puraisemaan. Tuota valkoista nappisilmää, noin nelivuotiasta hiirineitokaista, rakastavat yhä uudet lapset ympäri maailman. Eikä ihme, Maisan maailma on tuttu ja turvallinen, Maisa itse niin kovin positiivinen. Elämä on hauska seikkailu, ihan vaikka tallustelisi vain kotiovelta puutarhaan ja takaisin. Jostakin lehtihaastattelusta luin – vapaasti suomennettuna – kirjailija Lucy Cousinsin todenneen Maisastaan jotenkin näin: ”Hän vain katsoi minua piirroksestani ja näytti, että hänellä oli persoonallisuus.”
Tällä kertaa arvioinnin alla oleva Tööt tööt, Maisa! soveltuu paksujen kartonkilehtiensä ansiosta mainiosti jo pienimmillekin Maisa-faneille. Mitä nuorimpiin lukutoukkiin tulee, kirjan kookkaus toki saattaa hankaloittaa hieman sen tutkimista, mutta muuten se toimii Maisa-kirjoille ominaisen värikkyyden ansiosta oivallisesti vaikkapa jo katselukirjana. Kun sorminäppäryys riittää luukkujen taakse kurkisteluun, löytyy kirjasta paljon ihmeteltävää hieman isommillekin lukijoille. Luukkuja teoksessa on paljon, yli 50, ja osa niistä hyvinkin pieniä, joten ihan heti mielenkiinto ei varmasti lopu. Ainakin kaksivuotias innostui tästä vielä kovasti.
Tarina on yksinkertainen; Maisa lähtee autoajelulle ja tapaa matkalla ystäviään, jotka kulkevat kuka milläkin kulkuneuvolla. Lopulta päädytään ruuhkaan ja hirmuiseen meteliin. Kirjaa lukiessaan lapsi oppii laajasti niin kulkuneuvoihin liittyvää käsitteistöä kuin muutakin sanastoa, kun luukkujen takaa paljastuu mitä hassumpia asioita, kuten sammakko pyöräkorista, tipu bussin tavaratilasta tai etana paloautosta.
Maisa on klassikko, jota on aina mukava suositella. Näin tälläkin kertaa.