Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Useamman bändielämäkerran kirjoittanut Joel McIver tutkailee tällä kertaa Tool-yhtyettä. Danny Carey, Adam Jones, Maynard James Keenan ja Paul D’Amour (jonka myöhemmin korvasi Justin Chancellor) perustivat yhtyeensä vuonna 1990. Tool sai maineen hankalasti luokiteltavana ja vielä hankalammin haastateltavana yhtyeenä, jonka musiikista usein käytettiin adjektiivia tinkimätön tai arvoituksellinen.
Suomennoksen alaotsikko Metallin alkemistit osoittaa kuinka vaikeaa Toolia on yrittää lokeroida johonkin musiikkityyliin, sillä kirjan sivuilla yhtyeen jäsenet toistelevat, ettei heidän musiikkinsa ole metallia. Kirjan takakannessa puhutaan vaihtoehtometallijätistä. Se on sana, joka itsessään on oksymoron, mutta yrityksenä kuvailla Toolia se on aivan yhtä onnistunut kuin mikä tahansa muukin sana.
McIver tekee selkoa Toolin taipaleesta vuosien mukaan jaetuissa luvuissa. Muusikoiden lapsuus käydään lyhyesti läpi, ja McIver jättää tietoisesti väliin kuvaukset niistä yhtyeistä, joissa Toolin jäsenet soittivat ennen Toolia. Se on hyvä valinta, jota monen muunkin rocktoimittajan kannattaisi noudattaa. Varsinkin Mark Blaken bändielämäkerta Queenista oli tältä osin tuskallista luettavaa.
Poliittisesti Tool otti vahvasti kantaa asioihin. Varsinkin George W. Bushin presidenttikaudet kismittivät Toolin jäseniä, ja presidentin toimet saivat aikaan marinaa. Valitettavasti, kuten usein amerikkalaisen julkimon ryhtyessä kommentoimaan politiikkaa tai yhteiskuntaa, lausunnot ovat pinnallisia ja naiiveja. Salaliittoteorioista höpiseminen ei ainakaan kirkasta kuvaa Toolista. Omana aikakautenaan ‒ ja ikävä kyllä minä tahansa aikakautena ‒ Tool oli kuitenkin tiedostava, älyllinen yhtye. Kirjassa McIver antaakin ajanjaksolle tyypillisen, typerän numetallin (varsinkin Limp Bizkitin ja sen keulahahmon Fred Durstin) kuulla kunniansa. Se on oikein ja vieläpä kohtuullista, ja siitä pisteet Joel McIverille.
Toolin ohella McIverin kirjassa rinnalla elää laulaja Keenanin A Perfect Circle -yhtye. Tämä on luultavasti ollut pakon sanelema ratkaisu, sillä harvaan julkaisevasta Toolista ei olisi riittänyt yksin yhden kirjan tarpeiksi. Tool on elänyt hiljaiselämää vuonna 2006 julkaistun 10,000 Days -levyn jälkeen. Kirjan viimeiset luvut McIver lähinnä keskittyykin Keenanin elämään. Toolin tapana oli taistella valtavirtaa vastaan. Jotain hämmentävää vuosien varrella on kuitenkin tapahtunut, sillä laulaja Keenanista on kaikkien ökymuusikkoperinteiden mukaisesti tullut viininviljelijä ja vaatteiden suunnittelija. Ikä ilmeisesti pehmentää kenet tahansa, jopa Keenanin.
Joel McIver on kokenut kirjoittaja, joka kirjoissaan keskittyy aina enemmän musiikkiin kuin muusikoiden yksityiselämään. McIver kuvailee levyjä, soittotapoja ja kiertueita ja jättää sikailuista tarinoinnit toisille toimittajille. Hän kirjoittaa sujuvasti ja Sami Heinon suomennos on neutraali. Minkäänlaisia tunnetiloja kirjasta ei silti välity. McIverin Metallica-elämäkerta oli selkeästi fanin tekemä kirja, josta pystyi aina aistimaan, oliko McIver innoissaan vai pettynyt. Tool-kirjan kohdalla niin ei käy. Tool on ollut projektin kohde, ei intohimon.