Nykyään kun tonttu on kesytetty enimmäkseen avuliaaksi ja tottelevaiseksi Joulupukin apulaiseksi, voi olla vaikea uskoa, että ennen vanhaan tontulla pelotteleminen oli ihan käypä varoitus tottelemattomalle lapselle ja usein aikusellekin. Oikein ärsytettynä tonttu saattoi jopa syyllistyä murhaan tai muuhun fyysiseen vahingontekoon, jos talon tavat eivät olleet tontun mieleen. Tontun mielipiteet olikin syytä ottaa tarkkaan huomioon, sillä tontuilla oli muinaisuskossa hyvin suuri rooli, luultavasti suurempi kuin jumalilla, sillä tontut olivat voimakkaasti läsnä jokapäiväisessa arjessa.
Nimi tonttu antaa jo itsessään vihjeen siitä, miksi tämä olento oli niin tärkeä vanhan kansan uskossa. Nimi tulee ruotsin kielen sanoista tomte ja tomtegubbe, jonka voi kääntää tonttiukoksi. Tonttu oli näin ollen tietyn tontin, alueen ja paikan haltija, jonka tehtäviin kuului huolehtia talon ja sen asukkaiden hyvinvoinnista. Kysymys kuitenkin kuuluu ovatko tonttu ja haltija olleet aina sama asia? Eivät suinkaan, tonttu-sanan käytön levitessä se korvasi paikoitellen vanhan haltija-nimen ja monin paikoin termejä ryhdyttiin käyttämään rinnakkain synonyymeinä.
Itse asiassa erilaiset otukset ovat sekoittuneet kansanuskossa niin iloisesti toisiinsa, että välillä on vaikea sanoa, mihin yksi loppuu ja toinen alkaa. Heikki Saure kertookin kirjassaan tontun lisäksi myös lukuisista tontun läheisistä sukulaisista, joihin tonttu toisinaan sekoittuu. Näihin kuuluvat esimerkiksi maahiset, peikot, menninkäiset, parat ja jo aikaisemmin mainitut haltijat. Myös erilaisia tonttuja on löytynyt joka lähtöön muiden muassa riihitonttu, saunatonttu ja myllytonttu tulevat tutuksi ja toki myös joulutontun kehitykseen perehdytään.
Niin kuin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjat yleensä, on Tonttu : Tarua & Totta myös tyylikkäästi taitettu kirja, joka hemmottelee visuaaliselta anniltaan; kirjan sisällön kruunaavat Antti Kososen hienot mustavalkoiset tonttu-kuvitukset. Siispä mikäli tonttu-uskomukset ja kansanperinne yhtään kiinnostavat, niin tähän kirjaan kannattaa ilman muuta tarttua.