Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Antti Leikas oli päättänyt kirjoittaa seuraavaksi kirjan tontuista. Hän tapaa Helsingissä oikean tontun – Koponen nimeltään, kovasti perso viskille – mutta viimeistään tässä vaiheessa Leikkaan tutkimukset alkavat käydä vaarallisiksi. Hänen kiinnostuksensa tonttuihin huomataan vähän turhankin monella taholla. Käynnistyy kilpajuoksu, jossa risteävillä intresseillä varustetut tahot ovat valmiita ylittämään minkä rajan tahansa saadakseen haluamansa. Lopulta panoksena on koko universumin tulevaisuus.
Tonttu, alaotsikoltaan Matka pimeyteen, on kiivastahtinen dekkari, jossa absurdeja tilanteita ryydittää hurtti huumori. Antti Leikkaalta on mainio veto asettaa ”itsensä” omalla nimellään kirjan päähenkilöksi. Itseironia on joskus hankala laji, mutta Leikkaalta se käy. Leikkaan hurja seikkailu vie Helsingistä Prahan kautta Shanghaihin, mutta nähtävyyksiä ei juurikaan ehditä tutkia kamppailussa kansainvälistä lääkeyritystä vastaan. Sen sijaan tontuista, noista merkillisistä sienenkaltaisista olennoista, opitaan paljon hyödyllisiä asioita.
Ihmisten sielut ovat siis osia neljännen dimension säikeistä. Siksi me kolmiulotteiset emme voi nähdä niitä. Sellainen hassu juttu säikeisiin liittyy, että ne kulkevat useimmiten ihmisten nenien kautta. Ja yhdistävät rinnakkaisia todellisuuksia. Tontut pystyvät liikkumaan säikeitä pitkin todellisuudesta toiseen, mutta ne tarvitsevat työntövoimakseen ihmisen aivastuksen. Jos aivastus kutittaa nenää, se tarkoittaa, että siitä meni juuri tonttu.
Vallankin alkupuoleltaan Tonttu on ihan hillittömän hauska kirja. Ehkä ihan maaliin asti Leikas ei jaksa turbovaihdettaan pitää käynnissä (tai sitten kaiken kirjan kohelluksen keskellä meikäläiselle tuli jokin lievä saturaatiopiste vastaan), mutta kokonaisuus jää vahvasti plussan puolelle. Tonttu on hyväntuulinen, vauhdikas ja viihdyttävän epäuskottava kertomus, jota kelpaa suositella.
