Tonneja takana on ihan mahtava kirja! Pidin siitä jo ennen kun sain sen ja kun sain, se ylitti odotukseni. Millään en olisi meinannut hellittää otettani opuksesta, sillä niin se todella tarjoilee parhaita rekkakuskien juttuja.
Sanotaan, että ”seikkailijaa maailma rakastaa” ja se pitää paikkansa. Rekkakuskit ovat eräänlaisia seikkailijoita, rohkeita tyyppejä, jotka isolla autolla menevät kohti tuntematonta ja kaikista vastaan tulleista jutuista on vaan selvittävä. Miten helppoa on istua filtin alla sohvan nurkassa ja kynsiä pureskellen lukea siitä, miten mistäkin tilanteesta selviydytään.
Ihan mystistä ei ollut tarinointi, sillä poikani kummisetä on ollut rekkamiehenä jo sellaiset vuodet, että kokemusta on kertynyt melkoiset määrät. Kun sitä hänen huumoriaan on kuunnellut ja sille naureskellut, niin nyt sai naureskella samanlaiselle länkytykselle koko kirjan verran. On se uskottava, että rekkakuskit ovat oma rotunsa. Kirjan lopussa on vielä enemmän samaa mieltä, sillä eipä olisi monesta siihen ammattiin. Nykyaikana mukana on naisiakin ja heille nostan hattua!
”Minulla oli kerran Espanjassa lastaus keskellä peltoa jonne mentiin kapeaa tietä. Englantilainen rekka tuli vastaan ja siinä sitten mulkoiltiin. No, minä luovutin ja peruutin toista kilometriä ja olisin voinut nirhata sen engelsmannin. Joko hän ei osannut peruuttaa tai sitten halusi nähdä osaako tuo suomalaisakka peruuttaa.”
Lamppu Laamanen on haastatellut monia rekkakuskeja, ollut mukana monella rekkamatkalla Euroopan halki ja rustannut sitten erittäin hyvin jäsennellyn kirjan, johon oli ilo tutustua. Tonneja takana ei todellakaan ole pelkkää läpänheittoa, vaan siinä pureudutaan kaikkeen siihen, mitä tulee vastaan. Aina ei ole hauskaa, sillä paljon tapahtuu sellaistakin, missä ei naurata, edes jälkeenpäin. Ehkä surullisinta oli se, miten monet kertoivat erinäisistä onnettomuuksista, kaverin menetyksistä. Sitten se kaikki rikollisuus, mikä kohdistuu rekkoihin, kun pöllitään menovedet tankista ja niin edelleen.
Kaikki hauskuus taas tulee siitä, että kun on kiperiä paikkoja ja niistä selvitään aika lailla sen huumorin voimalla. Äkkinäisellä vois tulla äitiä ikävä, kun paha paikka osuu kohille. Miten toimia, jos auto menee rikki jossain päin Eurooppaa, keskellä ei mitään? Papereista puuttuu jotain ja et pääse jatkamaan matkaa? Lukuisat eri käytännöt rajanylityspaikoissa! Kun jo kirjaa lukiessa kuumeni niin, että voi vaan kuvitella, mitä se on sitten siellä livenä.
Kirjassa on kuvaliite ja kuvat ovat myös mitä suurimmassa määrin rekkahuumoria. Kuvassa on muun muassa miliisi, jolla on kaksi Lapin Kulta tölkkiä ja rekkamies on laittanut hänet puhaltamaan alkometriin.
Tämä kirja menee ihan heittämällä parhaimmistoon, sillä niin on mahtava ammattikuvaus ja koko paketti muutenkin paketoitu. Tämän kirjan luettuani, huomioin liikenteessä ihan eri tavalla rekat ja niiden kuljettajat. Suosittelen ihan jokaiselle tämän kirjan lukemista, sillä miten on avartavaa tietää jonkun muunkin ammatista, kuin tuijottaa aina vaan omaan napaansa.