Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Henrik Holm saa käsiinsä tapauksen, jossa vaimonsa murhasta tuomitun Jonas Abrahamsenin uskotaankin joutuneen oikeusmurhan uhriksi, siis syyttömänä tuomituksi. Jonas on päässyt jo vapaalle vankilasta, mutta elämä ei ole hääviä, sillä hän on menettänyt kaiken: pienen Dina-tyttärensä aikoinaan auto-onnettomuudessa, vaimonsa Annan, murhasi tämän nyt sitten kuka hyvänsä.
Hyvä työpaikka on muuttunut rekkakuskin hommiksi, minkä hän senkin pian menettää, ja entinen kaunis koti pahveilla paikatuksi hökkeliksi. Mutta Jonaksella on pakkomielle, joka ajaa häntä eteenpäin. Hän haluaa kostaa, ja koston toteuttamistapa on hurja. – Henrik uskoo Jonaksen syyttömyyteen Annan murhassa, mutta mennessään tapauskansioiden kanssa mentorinsa Hanne Wilhelmsenin luo, hän huomaa tämän olevan jo uutterasti toisen tapauksen parissa.
Hannen mieltä askarruttaa nimittäin kuuluisan kansallismielisen ja maahanmuuttokriittisen bloggarin itsemurha, jota hän pitää epäselvänä tapauksena. Hanne ei oikein saata uskoa, että Iselin Havørn olisi halunnut surmata itsensä, vaikka hänen henkilöllisyytensä bloggari Tyrfinginä oli paljastunut, mikä aiheutti monenlaista harmia ja kiusaa.
Hanne saa päähänpinttymän siitä, että Iselin on murhattu ja jatkaa jutun tutkimusta käyttäen Henrikiä apunaan – Henrikiä, joka on toivottoman obsessiivis-kompulsiivinen ja samaan aikaan aivan yhtä toivoton sosiaalisesti, ujo ja punasteleva.
Mutta päästyään vauhtiin myös Henrik osoittaa yllättävää persoonallista kehitystä, kun taas Hanne, reilusti yli viisikymppinen pyörätuolissa kuihtuva Hanne-parka, mörjöttää paikallaan kotonaan, inhoaa toisten kosketusta ja suurinta osaa muista ihmisistä ylipäätäänkin; hänen lähellään pysyvät uskollisesti vain vaimo Nefis ja tytär Ida, ja tämän kolmikon rakkaudessa on kaikesta Hannen negatiivisuudesta huolimatta jotain raikasta ja kirjaa elähdyttävää. Ja aina välillä myös arka Henrik pystyy murtamaan Hannea ympäröivän muurin.
Erilaisuudestaan huolimatta tämä poliisikaksikko onnistuu etenemään tapaustensa tutkinnoissa, ja vähitellen alkaa tulla esiin se välttämätön yhteys niiden välillä. Mutta aluksi kaikki on tietenkin kovin epäselvää.
Kokonaisuutena Holtin kirja oli jämerää luettavaa. Siinä oli mielestäni onnistuttu taitavasti sitomaan yhteen hyvin erilaisia ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Iselin Havørnin mielipiteet ovat nyky-Suomessakin tuttua kauraa, ja hänen harrastamassaan huuhaatieteessä oli jotain kodikkaasti magneettimedialaista.
Kirjan nimi on peräisin Jobin kirjasta, ja Jonas Abrahamsenin kohtaloa voidaan hyvinkin verrata kaikkensa menettäneen Jobin tarinaan. Eivätkä raamatulliset viittaukset jätä tutkijoita – ja lukijoita – rauhaan myöskään Iselinin tapauksessa.
Mielenkiintoista luettavaa siis ja monella tavoin koukuttavaa. Outi Mennan käännös osoitti taas tekijänsä huipputasoa. Ehkä ainoa pienen pieni asia, jonka olisin halunnut kirjassa muuttaa, oli sen pienen pieni fontti, jonka lukeminen tuotti välillä vaikeuksia.
