Vuoden 2001 Tanssiva karhu -palkinto myönnettiin Harri Nordellin neljännelle runokokoelmalle Tomunhäikäisyvalo. Nordell ei ole mikään huomattavan tuottelias runoilija: ensimmäinen kokoelma ilmestyi jo 1980, kaksikymmentä vuotta ennen tätä neljättä. Mutta runous ei olekaan nopeuskilpailu tai liukuhihna, ja Nordell itse siteerasi Turun Sanomien haastattelussa vanhaa kiinalaista sananlaskua: ”sille joka ei käytä aikaa, ei aika anna anteeksi”.
Nordell on kirjoittajana harvasanainen, ytimekäs kryptisuuteen asti. Kokoelman runot eivät ole mittavia tai vuolaita, vaan tiiviiksi puristettuja merkityskasaumia. Merkityspiiri on mytologinen, runot viittailevat esihistoriallisiin aikoihin, aikaan ennen kieltä: ”joka lymfan neulalla ompeli / äänet kallon simpukkaan / tyrskyt Yoldian rantojen”.
Runoista nousee kirjoittajan mieltymys uusien yhdyssanojen luomiseen. Tiheitä merkityskasaumia nekin. ”Koska silmiäänetön on / koska on hajoamisjuhla”. Tomunhäikäisyvalo on napakka kokoelma, mutta siinä on paljon pureskeltavaa, paljon mielenkiintoisia uusia sanoja maisteltaviksi. ”Nyt kuvajaisvankkureilla ajaa / mies jolla on vesilinnun sydän”.
Ei siis missään mielessä pettymys tämäkään Tanssiva karhu -voittaja, vaan hyvinkin tutustumisen arvoinen teos.
Kaikki täällä on itkuun kirjoitettu
Kuuset, viimeiset merkit hyvästä tahdosta
Sillä katseella poikasi katsoo
Niin kuin pilvi joka on nähnyt raudan