Koulumaailma on tunnetusti raadollinen paikka erottuville ihmisille. Heti sarjakuvamuistelmansa alussa Prince muistelee erästä koulupihojen kirjoittamatonta sääntöä, joka on loruna meille suomalaisillekin tuttu:
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kanelista, inkivääristä ja kukkasista.
niistä on pienet tytöt tehty.
Mutta mitä tehdä, jos oletkin aivan erilainen kuin mitä koulunpiha odottaa? Monet naiset ovat lapsena identifioineet itsensä poikatytöksi, mutta Liz Princellä poikatyttöys meni pidemmälle kuin varmasti monella muulla. Lelut, kiinnostuksen kohteet ja vaatteet olivat kaikki vastakkaiselle sukupuolelle kuuluvia, jopa siinä määrin, että Liz käytti poikien alusvaatteita ja rukoili Jumalalta, ettei kasvaisi aikuisena naiseksi.
Pienestä ystäväpiiristä huolimatta kouluaika oli haastavaa, sillä tyttöjen joukkoon Liz oli liian poikamainen ja eipä poikiakaan tyttöjen kanssa hengailu kiinnostanut, paitsi myöhemmin romanttisessa mielessä. Puberteetti onkin muistelmien yksi suurista kipupisteistä, kun vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostaa, mutta oma kasvu naiseksi on kaikkea muuta kuin positiivinen kokemus.
Princen pohdinnat naiseudesta ja sen rooleista ovat, varsinkin näin suomalaisen näkökulmasta, mielenkiintoista luettavaa. Yhdysvaltalainen koulukulttuuri cheerleadereineen tuntuu ulkonäköpaineiltaan huomattavasti rajoittavammalta kasvuympäristöltä kuin suomalainen koulu. Se sanottakoon, että muistelmat sijoittuvat 1990-luvulle ennen somekulttuuria, en uskalla ajatellakaan minkälainen tällaisesta tarinasta muokkautuisi nykyaikana.
Sarjakuvan vahvuus on loistavasti rytmitetty ja hauska kuvakerronta joka kaappaa mukaansa, vaikka lukijalle aihe ei olisi omakohtaisesti tuttu. Kyseessä ei siis ole sisäänpäinlämpiävä terapiasarjakuva, joka vaatii lukijalta aiheeseen omaa kosketuspintaa innostaakseen.
Piirustustyyli on yksinkertainen, mutta toimii hyvin tällaisessa hahmovetoisessa sarjakuvassa. Kaiken kaikkiaan sarjakuva oli positiivinen yllätys ja suosittelen jos aihe vaikuttaa vähääkään kiinnostavalta.