Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
13 lasta Leo ja Sofia Andrejevna Tolstoi saivat aikaan puolivuosisataisen avioliiton alkutaipaleella. Naimisiin mennessä vuonna 1862 Sofia oli 18 ja Leo 34 v. Yhteiselämä päättyi syksyllä 1910 Leo Tolstoin pakoon avioliitosta, joka 30 viimeisen vuoden aikana oli muuttanut muotoaan, Leon sanoin:
”Minä olen tässä talossa kuin kiehuvassa helvetin kattilassa.”
V. Tshertkov, Tolstoin ystävä, seurasi aikanaan, niin kauan kuin Sofia soi, perheen elämää Jasnaja Poljanassa ja julkaisi sitten Sofian kuoleman jälkeen tämän vähemmän mairittelevan Tolstoin pako -kirjasen.
Kirjassa Tshertkov julkaisee otteita Tolstoin vähemmän julkisista päiväkirjoista ja kirjeistä sekä punoo yhteenvetoa Tolstoin elämän viime hetkillä tapahtuneen paon syistä.
Syitä pakenemiseen löytyy, olisi löytynyt jo vuosikymmenten ajan, mutta Tolstoin ei voinut jättää kotolaisia pulaan ja kärsimykseen, olihan 1400 hehtaarin tilalla monenlaista väkeä huolehdittavana. Itsekkäästi ajateltuna lähteminen olisi ollut hänelle paljon mieluisampaa ja rauhallisempaa, mukavampaa kuin jääminen.
Omatunto ei sallinut, antanut periksi lähteä ennen kuin päiviä ennen kuolemaa, jolloin Tolstoi oli täysin vakuuttunut, ettei muuta mahdollisuutta enää ollut. Hän ei kerta kaikkiaan voinut allekirjoittaa vaimonsa vaatimaa testamenttia yksioikeudesta miehensä koko tuotantoon. Ei, koska kirjoitukset oli oleva ihmiskunnan yhteisomaisuutta, kaikkien vapaasti käytettävissä: tolstoilaisuuteen ei omistaminen kuulunut – omaisuus on vääryyttä olipa se mitä laatua tahansa.
Tolstoin kirje tyttärelleen paon jälkeisenä päivänä tuntuu aika tyhjentävältä:
29.10.1910 ”Minulle on tuo alituinen tarkasteleminen, kuunteleminen, ikuiset moitteet, mielivaltainen kohtelu, herkeämätön silmälläpito, hillitön inho henkilöä kohtaan, joka on minulle kaikkein läheisin ja tarpeellisin, vastenmielisyys minua kohtaan ja samalla rakkauden teeskentely …
Tshertkovin kirja on erittäin mielenkiintoinen, joskin vähemmän objektiivinen, näkemys perhe-elämästä Jasnaja Poljanassa.
Mutta näkemystähän voi täydentää Sofia Andrejevna Tolstajan omilla muistiinpanoilla Päiväkirjat 1862 – 1919 (WSOY 1992), kuin myös Maxim Gorkin puolustuspuheella kirjassa Leo Tolstoi (Siltala 2021).