Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olipas mukava lukea parin pidemmän ja työläämmän kirjan perään jotain helppoa ja hyväntuulista. Tokuen resepti oli aivan satunnainen kirjastolöytö. Japanilainen aihe, Raisa Porrasmaan nimi heti kannessa ja sympaattiselta vaikuttava tarina saivat tarttumaan kirjaan. Luin tämän yhdellä istumalla ja kirja teki kyllä tehtävänsä: hyvä mieli jäi.
Tokuen resepti kertoo dorayaki-leivonnaisia myyvässä kojussa raatavasta Sentarōsta. Hän on kojun omistajille velkaa ja joutuu siksi työskentelemään kojussa, kunnes velka on maksettu. Työ on tylsää, eikä Sentarō saa siitä mitään iloa. Leivonnaisetkin ovat korkeintaan keskinkertaisia, koska Sentarō ei halua nähdä juurikaan vaivaa niitä tehdäkseen.
Kojussa vierailee 76-vuotias Tokue, joka haluaisi mieluusti tulla työskentelemään osa-aikaisena. Sentarō ei suostu, vaikka nainen työskentelisi likimain ilmaiseksi, koska eihän hän nyt voi vanhaa mummelia palkata. Tokue on kuitenkin sitkeä ja kun hän tuo Sentarōlle maistettavaksi tekemäänsä taivaallisen hyvää paputahnaa, Sentarō suostuu: mummeli ei saa tulla palvelemaan asiakkaita, koska hänen raihnaisuutensa voisi pelottaa asiakkaat pois, mutta paputahnansa salaisuuden hän saa kyllä Sentarōlle opettaa.
Sentarō joutuu kovaan kouluun, sillä Tokuen resepti vaatii paljon enemmän raatamista kuin aikaisemmin käytetty valmiina ostettu tahna. Lopputulos on kuitenkin hyvä ja kojun myynti kasvaa – ja se taas tarkoittaa Sentarōn vapautumista nopeammin! Kuten arvata saattaa, Sentarōn ja Tokuen välit lämpenevät ja pikku hiljaa hyväntuulinen mummeli valloittaa karskin Sentarōn sydämen.
Tarinaan liittyy salaisuuksia ja stigmoja. Tokue on sairastanut nuorena vakavasti ja siksi hän on joutunut elämässä syrjään. Sentarō puolestaan on istunut vankilassa, mikä antaa oman stigmansa. Seurueeseen liittyy myös yksinäinen koulutyttö Wakana. Kolmikko löytää sitten yhdessä elämälleen vähän valoisampia suuntia, vaikka vastoinkäymisiäkin on matkassa sopivasti.
Tokuen resepti ei ole mitenkään erityisen omaperäinen tarina sinänsä, aika tavanomaisten kaavojen kautta se etenee, mutta japanilaiset puitteet ja yksityiskohtainen paneutuminen leivonnaisiin tekevät Tokuen reseptistä kiinnostavan. Kirjailija Durian Sukegawa onkin opiskellut kondiittoriksi ja rakkaus ruoanlaittoon paistaa kirjan sivuilta. Tämä viehättävä hyväntuulen kirja lämmittää mieltä ja siten palvelee hyvin tarkoitustaan.
