Toivoa sopii kokoaa samoihin kansiin Patrick Melrosen tarinan kaksi viimeistä osaa. Kolme ensimmäistä osaahan julkaistiin kokonaisuutena Loistava menneisyys. Äidinmaitoa ja Loppujen lopuksi ovat suoraa jatkoa edellisille, joten jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, aloita siitä.
Äidinmaitoa sijoittuu Patrick Melrosen elämässä vaiheeseen, jossa Patrickin äiti Eleanor viettää viimeisiä vuosiaan. Patrick viettää perheineen kesiä Saint-Nazairen kesäasunnossa, mutta aika on käymässä vähiin – sekä äidin, että kesäasunnon. Patrick ei nimittäin peri Saint-Nazairea, vaan Eleanor aikoo testamentata sen hyväntekeväisyyteen, säätiölle jota Patrick luonnollisesti pitää silkkana huijarilaumana.
Loppujen lopuksi on sitten viimeinen tilinpäätös, Patrickin äidin hautajaiset, joissa Patrick saattelee hautaan myös vanhempiensa henkistä perintöä: jo aiemmin kuolleen sadistisen raiskaajaisän ja äidin, joka ei suojellut Patrickia ihmishirviöisältä vaan ohjasi tarmoaan muiden auttamiseen.
Lukija saa sitten nauttia hyvin pisteliäästä ja purevasta kuvauksesta englantilaisen yläluokan rappiollisesta elämästä. Huumesekoiluja ei tällä kertaa tarvitse lukea, mutta eipä Patrickin elämä ihan täysin raiteilla mene. Vaimo on ja kaksi varsin mainiota lasta, mutta Patrickilla on alkoholiongelmansa ja irtosuhteensa seksinhimossaan.
Tämä jälkimmäinen osa ei ole aivan Loistavan menneisyyden veroinen vangitsevuudessaan, mutta jos ensimmäisestä osasta nautti, niin tokihan tämä kokonaisuuden loppupuolikin kannattaa ehdottomasti lukea.