Toivo on pieni poika, joka asuu isänsä kanssa suuren meren rannalla. Isä on kiireinen kalastaja, aamusta iltaa eväkkäitä etsimässä. Vaikka Toivon seurana kotona ovatkin kuusi kissaa, hän tuntuisi olevan melko yksinäinen. Kerran rannalla vaeltaessaan Toivo kuitenkin löytää jotakin; olisiko tässä uusi ystävä? Eipä sitten muuta, kuin valas ammeeseen; toivottavasti isäkin pitää ajatusta hyvänä, tai ei ainakaan suutu.
Toivo ja valas on ihastuttava pieni tarina, jonka lukemisesta tulee hyvä mieli. Vaikka heti alussa kummastuttaakin näin pienen pojan itsenäinen elo, ei isää kohtaan missään vaiheessa ehdi tuntea negatiivisia ajatuksia, niin mukavalta mieheltä hän näyttää. Muutenkin kirjan kuvitus miellyttää ainakin omaa silmääni. Vaikka tätä ei suoraan sanotakaan, näyttäisi mielestäni myös siltä, että valasepisodi saa isän muuttamaan myös tapojaan.
Koska tekstiä ei ole paljon, sopii Toivon tarina jo melko pienillekin lukijoille – tai kuuntelijoille – ehkä he lukijan lisäksi tarvitsevat myös juttukumppania, mitä esimerkiksi kotiinkuljetettuihin valaisiin tulee.
Ehdoton suositus; tämä ei ole mikään kalajuttu, vaan ehta valasjuttu.