Toivo ihastuttaa taas! Jo kolmannen kerran pääsemme katsomaan, mitä Benji Daviesin luomalle, meren rannalla isänsä ja kuuden kissan kanssa elelevälle Toivo-pojalle kuuluu.
Tällä kertaa Toivo matkustaa mummolaan, pienelle tuuliselle luodolle, jossa mummo asustelee, yksin, seuranaan vain tuulessa tulevat ja menevät linnut. Koska mummo on vähän outo – hän esimerkiksi pitää hampaitaan vesilasissa – ja hyvin puuhakas, hän ei oikein ehdi leikkiä Toivon kanssa, Toivo lähtee laskuveden aikana salaa ulos. Seuraa pienimuotoinen seikkailu, jonka päähenkilöhahmoina ovat retkelle lähtenyt Toivo, pieni heikko lintu sekä urhea mummo. Kaikki päättyy tietysti hyvin ja vielä lähtökohtaansakin paremmin; hieman yksinäinen mummokin saa uuden ystävän.
Sympaattiset Toivo-kirjat kuuluvat ehdottomiin lastenkirjasuosikkeihini. Kuvittajana Benji Davies on mitä mainioin ja yhdessä lämminhenkisten tarinoiden kanssa syntyy herkkiä, hieman humoristisiakin kokonaisuuksia. Kun tekstiä on vähän ja tarinat ovat yksinkertaisia, sopivat kirjat hyvin jo melko nuorillekin kuuntelijoille.
Minä suosittelen; niin Toivoa kuin muitakin teoksia, joissa Daviesilla on näppinsä pelissä.