Nais Mason syntyi perheen toisena lapsena ja jo hyvin pieninä vanhemmat jättivät heidät isoäidin huostaan Keniaan lähteäkseen itse opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Tämä ei ollut mikään tragedia vaan lähinnä maan tapa: äidin poissaollessa lapsilla oli monia äitejä isoäidistä eri täteihin. Aina löytyi huolehtiva äiti ja paljon leikkiseuraa. Muutaman vuoden päästä he pääsivät myös matkaan ja kotiutuivat USA:n jäädäkseen. Nais unelmoi lakinaisen urasta ja opiskelusta Yalessa. Kaikki muuttui painajaismaisen äkkiä: äiti kuoli, isällä oli uusi nainen ja hän lähetti Naisin takaisin Keniaan. Isän käskyjä oli noudatettava, tämä jopa pahoinpiteli välillä tyttöä, ja näin Nais joutui vastahakoisesti takaisin Keniaan.
Elämä muuttui, mutta Nais ei jättänyt opiskelua. Muutettuaan omilleen ja aloitettuaan alakoulun opettajana väliaikaisesti, hän tapasi myös suuren rakkautensa Muugin. Avioliiton alku oli auvoisaa, mutta kohta Muugi oli tartuttanut HI-viruksen myös Naisiin, joka sai potkut työpaikastaan tämän takia. Muugi menehtyi nopeasti AIDSiin, koska ei ensin halunnut käydä testeissä eikä lääkitystäkään ollut tuolloin riittävästi saatavilla.
Nais oli siis HIV-positiivinen kahden lapsen yksinhuoltaja, mutta hän ei menettänyt toivoaan. Hän alkoi taistella vastaan sitä häpeää, josta kaikki AIDSia sairastavat kärsivät. Heitä hyljeksittiin ja uskomukset tartuntamuodoista olivat uskomattoman alkeellisia. Nais löysi järjestön nimeltä OHAK (Organisation of HIV and Aids in Kenya), ja pääsi tekemään valistustyötä eri paikoissa ja erilaisille yleisöille.
Nais on jatkanut monista vastoinkäymisistä huolimatta opiskeluaan terveydenhuollon ammattilaiseksi yliopistossa tehden edelleen samalla vapaaehtoistyötä AIDS-järjestöissä. Hän tekee jokaisesta päivästä itselleen elämyksen ja ilon aiheen, samoin kuin lapsilleen. Hänen tehtävänään on jakaa oikeaa informaatiota sairauden tartuntatavoista ja ehkäisystä sekä auttaa sekä tukea jo mahdollisesti tartunnan saaneita eri tavoin. Nykyään Nais Mason on yksi maailman tunnetuimmista AIDS-asiantuntijoista ja työskentelee WHO:n ja UNICEF:in palveluksessa.
Toivo on lopulta positiivinen kertomus vahvasta naisesta, joka kaikista vastustuksista huolimatta löytää oman tiensä ja tehtävänsä joidenkin halveksunnasta ja väheksynnästä huolimatta. Kirja kannattaa lukea jo aivan faktatietojenkin takia, koska tässä kerrotaan muun muassa miksi HI-virus leviää niin helposti Afrikan maissa kulttuurin ollessa hyvin erilainen kuin esimerkiksi Euroopassa. Suosittelen, hyvällä asenteella ja asiallisesti kirjoitettu, informatiivinen henkilökuva Nais Masonista ja hänen elämästään.